lauantai 16. elokuuta 2014

Keho on menneisyytensä vanki

Oletko koskaan miettinyt, montako tuntia päivässä istut? Itse tajusin istuvani suurimman osan päivästä. Ensin matkalla töihin, sitten töissä koneen ääressä, taas kotimatkalla ja vielä illalla kotonakin. Nyky-yhteiskunta tekee istumisen todella helpoksi, jopa pakolliseksi. Niiden, joiden työ on sidottu tietokoneen ääressä istumiseen, on vaikea olla istumatta tuntikausia. Tuoleja ja penkkejä on tarjolla kaikkialla. Liikuntaa harrastamaankin matkataan usein autolla. Mutta onko tämä hyväksi kehollemme? Ei. Istuminen tappaa. Hitaasti, mutta varmasti.

Kehomme on vielä toimintojensa puolesta kivikautisella tasolla: se toimii edelleen samalla tavalla kuin 10 000 vuotta sitten. Se ei ole ehtinyt mukaan muutokseen, nykyaikaan, jolloin ruokaa on tarjolla liiaksi, eikä runsaaseen liikkumiseen hengenpitimiksi ole tarvetta. Ymmärrettävästi ajat olivat kovempia, ruoan eteen piti nähdä paljon töitä. Sen perässä juostiin pitkin metsiä koko päivä, metsästäen ja keräillen, mitä eteen sattui. Ja metsät, ne eivät tosiaan olleet myöskään nykypäivän hoidettuja talousmetsiä vaan umpiryteikköä, sikin sokin kaatuneita puita, joiden ylitse piti kiivetä. Teitä ei ollut kulkua helpottamassa. Saaliin perässä piti juosta ja sitä piti kantaa kilometrikaupalla takaisin sinne, missä kulloinkin majailtiin. Elämä oli rankkaan. Aina ei ollut tuuria saaliin kanssa ja nälkää nähtiin usein. Kehomme onkin kehittänyt varsin monimutkaisen ja viekkaan selviytymismekanismin ja käyttää monenlaisia keinoja tavoitteensa saavuttamiseen. Ja mikä on kehon tavoite? Varastoida rasvaa. Elimistö on tottunut varautumaan huonoihin aikoihin keräämällä rasvavarastoja. Energiaa oli oltava huonoja aikoja varten ja jotta seuraava metsästysretki voisi onnistua. Kun energiaa on vähän, keho alkaa säätelemään kulutusta. Se hidastaa aineenvaihduntaa, jotta energiaa kuluisi vähemmän. Rasvavarastot riittävät siis pidempään. Niitä pitää säästää. Ennemmin luovutaan lihaksista, sillä suuret lihakset kuluttavat energiaa. Se ei ole hyvä, kun energia on vähissä.

Kuulostaa tutulta? Kyllä vain. Se, miksi lihomme herkästi ja laihduttaminen on hankalaa, johtuu juuri siitä, että elimistömme toimii edelleen kuten kivikaudella. Se varautuu aikaan, jolloin ravintoa ei ole tarjolla, hengen säilyttämiseen. Se ei ole ehtinyt mukaan maatalouskulttuuriin tai tekniikan kehittymiseen. Se ei tiedä, että ruokaa on helposti saatavilla. Eipä ihme, että nykypäivän ruokapaljouden ja elämisen helppuden keskellä on niin paljon ylipainoisia ja terveytensä kanssa taistelevia ihmisiä. Kehomme varastoi varastoimistaan, kun kerran ruokaa on saatavilla. Ja aivomme, ovat nekin edelleen menneisyytensä vankina. Miksi jättää syömättä, kun voisi? Ei se olisi ollut viisasta kivikaudella. Silloin oli syötävä, kun ruokaa löysi. Elimistöä himottaa kaikki, missä on runsaasti ja nopeaa energiaa: rasva ja sokeri. Niillä saa varastot nopeasti täydennettyä.

Entä istuminen, miten se liittyy tähän? Istuessa suuret ja ryhtiä tukevat lihakset rentoutuvat ja menevät lepotilaan. Ne eivät ota vastaan energiaa, koska sitä ei silloin tarvita.  Keho kiiruhtaa hyödyntämään joutilaisuuden aina kun mahdollista. Kun lihakset eivät tee työtä, on aika täydentää kehon rasvavarastoja. Kivikautinen elimistömme käyttää siis istumisen hyväkseen. Tuolloin joutilasta aikaa on ollut äärettömän vähän ja se on pitänyt hyödyntää maksimaalisesti. Kaikki veressä kiertävä ylimääräinen energia siirtyy makkaroiksi vatsalle ja ihraksi takapuoleen. Siis aina kun istut passiivisena. Istuessa elimistö kuluttaa hyvin vähän lihasten ollessa lepotilassa. Kivikautisen ihmisen keho ei ollut tottunut lepäämään pitkiä aikoja, vaan se on sille vierasta. Pitkään istuessa aineenvaihdunnassa alkaa tapahtua ei-toivottuja muutoksia huonompaan ja joista palautuminen normaaliin aineenvaihdunnantasoon vie moninkertaisen ajan. Liiallinen passiivisuus, energiansaanti ja aineenvaihdunnanmuutokset ovatkin syypäitä moniin nykypäivän elintasosairauksiin sekä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin. Kivikautinen kehomme tarvitsee paljon nykyistä enemmän aktiivisuutta ja liikuntaa toimiakseen oikein ja voidakseen hyvin. Se on tottunut selviämään suuristakin ponnistuksista, rasituksesta ja vaikeuksista, mutta liikkumattomuus ja energiapaljous on sille uutta ja kestämätöntä. Se rapistuu ja vanhenee ennen aikojaan.

Mitä sitten on tehtävissä? Avainsana on arkiaktiivisuus. Mieti, missä voit olla aktiivisempi kuin ennen. Voiko työ- ja harrastusmatkaa taittaa toisinaan kävellen tai pyörällä? Pystytkö seisomaan osan työajasta, kokouksessa, puhelimeen puhuessasi, tv:tä katsoessasi, tietokoneen äärellä ollessasi, kotitöitä tehdessäsi? Voisitko noustakin portaita hissin sijaan tai jäädä bussista pari pysäkkiä aiemmin ja kävellä loppumatkan? Ehkä voit vaihtaa tukevan ja passivoivan työtuolin aktivoivampaan jumppapalloon? Voisitko istuessasi aktivoida lihaksiasi jännittelemällä niitä? On paljon vaihtoehtoja, joita et vain ole tullut ajatelleeksi tai viitsinyt tehdä. Kuitenkin juuri nämä tärkeät valinnat päivän mittaan pitävät aineenvaihduntaasi yllä sen sijaan, että istut passiivisena ja päästät kivikautisen kehosi mielipuuhaansa, rasvan varastointiin. Tunti aerobickia joka päivä ei juuri auta, jos muun osan päivästä aineenvaihduntasi on hidasta ja häiriintynyttä. Tauota istumista puolen tunnin välein. Nouse edes ylös ja käy takaisin istumaan, jos et muuta ennätä. Jos ehdit, tee muutamia kyykkyjä ja ylävartalon kiertoja. Jo nämä riittävät parantamaan aineenvaihduntaa.

Olen itsekin huomannut, että jos puuhastelun aloittaa jo aamusta, saa helposti päivän aikana aikaiseksi vaikka mitä, eikä tee edes tiukkaa. Aineenvaihdunta pysyy sopivilla kierroksilla ja energiaa riittää, rasvavarastot pienenevät. Mutta jos aamupäivän aikana ensin istuu joitakin tunteja, ei enää saa samanlaista virettä päälle loppupäivästä. Aineenvaihdunta ei ehdi normalisoitua enää saman päivän aikana. Tekeminen takkuaa, väsyttää.

Arkiaktiivisuudella on todella suuri merkitys terveyteen ja hyvinvointiin. Olet päivästä hereillä keskimäärin 16 tuntia. Kivikauden ihminen oli aktiivinen siitä suurimman osan: kävellen, juosten, keräillen, kiiveten, askaroiden. Puuhastelua tauotti lyhyt huilitauko. Nykyään asia on päinvastoin. Istumista tauottaa lyhyt siirtyminen toiseen paikkaan, seuraavaan tuoliin. Millainen reservi jaksamista ja hyvinvointia sinulla onkaan käyttämättä kehossasi? Se jaksaa kyllä puuhastella koko päivän, kunhan kuntosi nousee riittävästi nykyisestä passiivisuuden aiheuttamasta rapakunnosta. Kyllä näin voi sanoa. Kivikauden ihminen oli kovakuntoinen nykyihmiseen verrattuna. Miksi luisua yltäkylläisyyden ja tekniikan mahdollistaman helppouden aiheuttamaan turmioon kohti elintasosairauksia ja täydellistä passiivisuutta, kun voisit yhdistää kaksi loistavaa asiaa ja tavoitella sitä, mihin kehosi on luotu ja kuitenkin samalla nauttia nykypäivän mukavuudesta? Vaikka muuttaisit vain vähän arkeasi ja aktiivisuuttasi parempaan, huomaat ennen pitkää taatusti, että voit paremmin. Hitaasti hyvä tulee tässäkin asiassa. Keho taistelee muutoksia vastaan, joten ota pieniä harppauksia, vähän kerrallaan oikeaan suuntaan. Totu ensin edelliseen ja etene sitten lisää.

Kehomme elää vielä menneisyydessä ja voi parhaiten, kun ruoka-aineet ja -määrä sekä päivittäinen aktiivisuus vastaavat sen ajan laatua ja määrää (no karkeasti ainakin). Siitä emme pääse mihinkään. Evoluutio on liian hidas. Ja meillä on vain yksi keho, josta on syytä pitää huolta.

Olen huomannut omaa aktiivisuutta lisättyäni, että mm. loputtomat nikamalukot ovat helpottaneet, rasva-aineenvaihdunta toimii paremmin, selvästi jalkojen lihakset TUNTUVAT erilaiselta, aineenvaihdunnan voi suorastaan tuntea sen aiemman jökähtäneen tönkköyden sijaan, jossa mikään ei tuntunut liikkuvan. Yllättäen energia riittää pitkäänkin puuhasteluun päivän mittaan ja olo on paljon vireämpi iltaan asti ja nukun paremmin. Paljon ja pelkästään positiivisia vaikutuksia. Tulevaisuudessa varmasti saan kiittää aktiivisuuden lisäämistä monen sairauden ja vaivan poissaolosta sekä pitkästä ja korkeasta iästä, jonka todellakin aion viettää muualla kuin sängynpohjalla maaten.


 
Suosittelen lukemaan Arto Pesolan kirjan: "Luomuliikunnan vallankumous. Sohvan pohjalta taisteluvoittoon." Takaan lisää ajatuksia herättäviä ja hereille ravistavia lukuhetkiä.
 
 
 
Wellness is not a 'medical fix' but a way of living - a lifestyle sensitive and responsive to all the dimensions of body, mind, and spirit, an approach to life we each design to achieve our highest potential for well-being now and forever.
- Greg Anderson
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti