lauantai 10. toukokuuta 2014

Pisteytyksestä


Ommullannii! Uutukaiset Six Deucet Gazozilta. Kiitos taas. :) Nuo ne loppuu aina heti, saa kärkkyä, että ehtii tilata. Olipa vaan hyvä reenailla jalkoja nuo jalassa. Mukavat ja eivät hiostaneet. Jalktreenitkin on nyt vähän erilaisia, mukavaa vaihtelua. Olipa kiva taas tehdä kunnolla prässiä, koukistuksia ja ojennuksia sekä muuta kivaa kiusaa. Nyt on hellänä jalat. :)
 
 

Tässä siis Body-lehden sivulta pistetaulukko. Pisteethän annetaan sijtoituksen mukaan, eli jos tuomari katsoo, että joku on paras, saa kilpailija 1 pisteen, toinen saa 2 pistettä, kolmas 3 pistettä jne. Tästä siis nähdään, että tuomareita on ollut 5. Voittajasta kaikki ovat olleet yksimielisiä kummallakin kierroksella. Maaret oli upea, ansaittu voitto! Jos muistakin olisi oltu yksimielisiä, olisi kakkosella ollut 10 pistettä (5x2), kolmannella 15, neljännellä 20, viidennellä 25 ja kuudennella 30 pistettä.

Paljon on siis ollut eriäviä näkemyksiä erityisesti sijojen 3-4 ja taas 5-6 kesken, kuten nyt tällaisessa arvostelulajissa voi olla. Mitä lähempänä pisteet ovat toisiaan, sitä enemmän tuomareiden mielipiteet ovat menneet ristiin. Siinä mielessä tuo pisteellä häviäminen on todella harmillista eli erittäin tasaväkistä on silloin ollut kisa. Yhdenkin tuomarin yhden paremmalla sijoituksella olisi voinut olla ratkaiseva ero. Jos olisin päätynyt tasapisteisiin kolmannen kanssa, olisin saanut pronssin, sillä olin alkukierroksella parempi... VOIHAN YKSI PISTE!

Mutta tämä on nyt yritettävä kääntää voimavaraksi ja puskettava vaan entistä kovempaa ja tehtävä töitä tuon yläkropan kanssa. Onneksi blogissa avautumisen jälkeen ei ole moni enää kysellyt kisamenestyksestä... Ei ollut mitenkään epärealistista voittaa, sillä kerran olen voittanut, joten ei 4. sija todellakaan tyydytä.

Otetaanpas pieni analyysikin vielä. :) Ei ole suuren suurta kehitystä, mutta jotakin sentään. Oma kunto ei vaan nyt osunut kohdalleen ja kovin jalkapainotteinen on omaan silmään tuo kondis myös. Oli viime vuonna melkein tasapainoisemman näköinen. Jalat tuntuvat kasvavan kovin herkästi - tai herkästi ja herkästi, kyllähän ne tappotreenillä kasvaa... :D  Ulkosviippi näyttää viimevuotista suuremmalta, kiitos ihanan kiduttavien etukyykkyjen, mutta yläkroppa ei ole kasvanut samaa vauhtia. Selkäänkin on kyllä tullut sekä leveyttä että paksuutta lapojen väliin, sivuolkapää on kasvanut ja rintaan tullut täytettä, mutta ei riittävästi. Mutta kuten sanottu, treenijaot on nyt pistetty uusiksi ja toivottavasti nyt saadaan oikeisiin paikkoihin lisää massaa. Kyllä tämä on sellaista tiedettä... ja tulosta kun ei välttämättä näe kuin kisakunnossa, riippuen miten rasvaa kertyy vaikeuttamaan arviointia. Voi siis joutua väärään suuntaan lihastasapainon suhteen.


 
 
 


Välillä tuntuu vähän epätoivoiselta, kun sentään toivoisi näkevänsä tuossa enemmän muutosta... kovin samanlaiselta vaan näyttää. Hitaasti se lihas kasvaa, mutta kasvaa kuitenkin. Eipä se ainakaan kasva, jos ei töitä tee. Kai se on parempi verrata sitten taas reilumman ajan kuluttua, kuten tuo taannoinen selkäkuva.


Being defeated is often a temporary condition.
Giving up is what makes it permanent.
- Marilyn vos Savant

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti