torstai 17. huhtikuuta 2014

I'll be back!

 
 
Paluu salille tehty. Täällä ei kyllä jäädä tuleen makaamaan! Töihin vaan ja suuremmalla vaihteella. Heti on parempi mielikin. Sen verran jäi kalvamaan tuo pisteen parin päähän mitaleista jääminen ja juuri niiden samojen pisteiden todennäköinen menetys aamun sähellyksessä... Ei meinaa jaksaa selittää jokaiselle kysyjälle erikseen, miten kisa nyt sitten meni. Kun sitten kerron, niin päivitellään, että eihän se neljäs sija nyt huono ole. On se! En ole tyytyväinen alkuunkaan. Eikä pidäkään olla, jos haluaa kehittyä ja pärjätä. Jos olisin tyytyväinen - tarviiko sitä sitten enää niin treenatakaan? ... Jos parannettavaa jäi, pitää parantaa. Tämä on kilpaurheilua, itsensäkehittämistä, eteen päin pyrkimistä, rajojen etsimistä ja niiden ylittämistä, jatkuvasti. Kilpailuhenkeä tarvitaan. Ei niitä mitaleita ilmaiseksi jaeta. Tavoitteet tulee asettaa riittävän korkealle, jotta kehitys jatkuu. Tyytyväisyys hidastaa kehitystä.

Saattaa nyt kuulostaa kovin ankaralta. Kyllä. Vaadin itseltäni paljon. Mutta aina oman kroppani ehdoilla. Siltä tieltä en lipsu. Jos se ilmoittaa, ettei kaikkii ole kunnossa, selvitän, mistä on kyse tai lepään, jos väsyttää. Huollan kehoa jatkuvasti. Joten voin vaatia siltä paljon. Ja kyllä, olen kyllä tyytyväinen tähän astisiin saavutuksiin kehityksen suhteen. Kun geenit eivät valtavaa lihaskasvua tue, eikä myöskään aineenvaihdunta, täytyy olla tyytyväinen saavutettuun lihasmassaan, joka niin sangen hitaasti kasvaa... Mutta aina auttaa, kun palaa vanhoihin valokuviin. Ei ole ollut turhaa tämä kova treenaaminen. Vaikka ei olisi kummoisiakaan edellytyksiä lihasmassan kasvuun, sinnikkäällä vuosien pitkäjänteisellä työllä kehon muokkaus on mahdollista.


Vasemmalla selkä 2010 ja oikealla 2014.


Mitään ei tapahdu nopeasti, tämä vaatii paljon työtä, uhrauksia ja todellista tahtoa, päättäväisyyttä, määrätietoisuutta, tinkimätöntä työtä vuodesta toiseen, mutta on se sen arvoista. Tässä tarvitaan päältä pitoa. Ei kilpaurheilu varmaan kaikille sovellu - sitähän body fitness on, vaikka siitä on tullutkin lähinnä jokanaisen muotivillitys. Paljon saa lukea juttuja, joissa koko laji leimataan syömishäiriöitä tms. ongelmia aiheuttavaksi. Ei se ole lajin syy, jos tähän ryhtyy vain sen takia, että haluaa blingaavissa bikineissä lavalle ihasteltavaksi, mutta ei ole henkisesti valmis siihen, mitä kaikkea sen mukana tulee. Jos hoikka, rasvaton ulkonäkö (=kisakunto) on lajivalinnan lähtökohtana, eikä lavalle pääsemisen eteen olla valmiita tekemään juuri mitään, eli treenipuoli ei varsinaisesti kiinnosta ja terveellinen ruokakin on pakollinen paha vain dieetin aikaan - metsään on menty ja syvälle. Aniharvalla on niin hyvä rakenne luonnostaan, että voi pystymetsästä aloittaa dieetin ja pärjätä kisassa. Me muut joudumme tekemään vuosia töitä ihanteellisen rakenteen eteen. Välttämättä lajille ihanteelliseen rakenteeseen ei pääse koskaan, sillä luusto muodostaa ratkaisevan perustuksen rakenteelle.

Arki on nimenomaan se, mistä pitää tykätä. Säännölliset treenit, tarkka ruokavalio - sillä offillakin lihaskasvu on optimaalista vain optimaalisella ravinnolla. Toki niin tiukkapipoja ei olla, etteikö voi herkutella toisinaan. Niin äärimmäisyyksiin ei ole syytä taas mennä, että offillakin kaikki hyvä on kielletty. Laji tuo aikalailla tiettyjä rutiineja elämään. Päivät on melko samanlaisia. Kisat on sitten vaan niitä vuoden kohokohtia - tai pitäisi olla ;) - yksi tapa mitata, mitä on saanut aikaiseksi. Ja sitten arki jatkuu, paino nousee, rasvaa kertyy.

Täällä on palattu arkeen eli offille. Painoa on (lähinnä kylläkin nesteen muodossa) napsahtanut kisapainoon reilu 3,5kg. Äkkiä se kisakunto on historiaa, kun kisa on ohi. :) Treenit jatkuu ja hyvä tosiaan niin. Pää se jo kaipasi kovasti rääkkiä. Kyllä se treeni vaan on niin loistava väylä purkaa paineita ja turhia energioita sekä ennen kaikkea ketutusta. ;)  Nuppi kaipaa tasapainoksi lihasten kuritusta. Kuten olen sanonut, en voisi enää olla ilman salitreeniä, minulle se ja itseni kehittäminen on tässä lajissa tärkeintä. Jäi kyllä niin paljon hampaankoloon tästä kisareissusta, että sillä raivolla treenataankin pitkään!

Nyt on pistetty treenijaot sitten täysin uusiksi. Katsotaan, mitä sillä saadaan aikaiseksi tähän kroppaan. Lähdetään hakeman sitä lihaa taas lisää!

 
Get comfortable with being uncomfortable!
― Jillian Michaels
  
 

2 kommenttia:

  1. No nyt on hyvä asenne, näytä niille per...

    VastaaPoista
  2. ...kele! Näin ajattelin tehdä. Mistä arvasit?? ;)

    VastaaPoista