sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

"Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta"

...Viisaan Hugo-peikon 20 vuotta sitten lausumin sanoin. Vaikka dieetti meni kaikin puolin nappiin ja viimeistelytkin perjantaihin asti... mitalisijat jäivät niukin naukin nyt saavuttamatta. Mutta ilmeisesti taistelu kärkisijoista oli hyvin tasaväkinen ja erot hyvin pieniä. Täytyy katsoa, kunhan pisteytys julkaistaan. Tuomariäänissä on varmasti ollut hajontaa. Pienestä se on todellakin kiinni. KAIKKI vaikuttaa....



Kuten arvelin, tuo lauantaiaamu oli äärettämän stressaava. Kun vielä perjantaina rekisteröityessä lyötiin käteen lappu, jossa sanottiin, että lavan takana on oltava viimeistään 45 minuuttia ennen kisaa tai ei saa osallistua.... tulikin aamun minuuttiaikatauluun lisäpaineita. Tilannetta ei yhtään auttaneet menkat, jotka päättivät alkaa sopivasti vielä torstai-iltana... todistaa vaan sitä, että mua ei todellakaan jännittänyt yhtään. Ne reagoi kyllä sellaiseen myöhästymällä. Kuten ihan ekoissa kisoissa pari vuotta sitten. Ne tuli sitten heti jännityksen lauettua, kun pääsin kisapaikalta hotellille.... :) Viime vuonna ne alkoi muutama päivä kisan jälkeen... Murheenkryyni, että niiden aina pitää ajoittua juuri kisaan.... Ne eivät mulla kyllä onneksi juurikaan lisää nesteitä, mutta tehokkaasti pitävät kyllä kertyneet nesteet ylhäällä. Dieetin aikana paino ei sillä viikolla putoa, vaan pysyy samassa lukemassa.

Vielä perjantai-iltana näytti siis vielä ihan hyvältä... sitten lauantaina alkoi se juokseminen ympäriinsä. Hotellilta lähtiessä en meinannut löytää maksuautomaattia, johon pysäköinti hotellin parkkihallissa piti maksaa. Juoksin respaan kiireissäni takaisin kysymään, missä se on. "Siellä se on heti hallista tullessa sellainen keltainen iso laite..." Ja takaisin alas. Eipä näy. Paniikki alkoi iskeä. Pyörin aikani ja kurkkasin sitten vähän syrjempänä olleeseen tuulikaappiin, jossa oli joku harmaa kone.... joopa joo. No nopea maksu ja äkkiä ulos. Olin sitten hiukan myöhässä meikistä, EIKÄ PARKKIPAIKKAA LÖYDY! Voi hele...

Viimein sain tungettua autoni johonkin rakoseen ja päätin juosta portaita kolmanteen kerrokseen sen sijaan, että olisin jäänyt odottelemaan vanhan talon hidasta hissiä... harpoin askelmia kaksi kerrallaan... sitten tarkistin kerrosnumeron: 5. No KIVA! Tuli aamun aerobiset siinä samalla. Viimein löysin oikean oven. Meikattavana istuessa yritin sitten rauhoittua. Jonkin ajan päästä alkoi sitten vaivata se, että pitäisi ehtiä väriin. Onneksi olin sentään sopinut, että mut haetaan siitä meikistä, joka oli siis Kultsan lähellä (ärsyttävää, etten saanut noita väriä ja meikkausta järjestettyä toisin päin!) joten mun auto olisi jo parkissa Kultsan lähellä, eikä parkkipaikan löytymistä tarvi stressata enää sitten myöhemmin. Muistin vaan, että mun eväät jäi omaan autoon. Ne piti muistaa noukkia vielä...

Pääsin meikistä pari minuttiia myöhässä ja juoksin omalle autolle eväitä hakemaan ja sitten menoksi. Värissä piti hetki odotella ja yritin syödä jotain, mutta eipä sitäkään kunnolla ehtinyt. Sitten vaan väriä pintaan. Onneksi oli Maria mukana ja taikoi kiireessä värin jälkeen kampauksen. Vilkuilin vaan kelloa ja taas syke alkoi nousta. Vaikka lauantaiaamuna ei Helsingissä ruuhkaa olekaan, kaikki liikennevalot oli tullessa olleet punaisena, tietysti. Vilkaisin vaan kuntoa peilistä ja totesin, että voi v****u! Muuta siinä ei sitten ehtinytkään. Autoon ja Helsingin läpi takaisin kohti Kultsaa. Ja tietysti jälleen kaikki liikennevalot näytti punaista. Vilkuilin hermostuneena kelloa ja yritin jatkaa syömistä.

Onneksi mun auto oli siinä Kultsan edessä ja sain noukittua kamat autosta ja sitten äkkiä Kulstalle. Aikaa jäi 47 minuuttia.... tiukille meni sekin. Olisin halunnut olla siellä puolta aikaisemmin. Tunsin suorastaan mun jyskyttävän sykkeen, kun tulin sinne lavan taakse. Saarion Hanna oli siellä huoltamassa omaa kisaajaansa ja kävi siinä myös mua rauhottelemassa. Käski vaan unohtaa sen kiireen ja keskittymään tähän hetkeen. Kiitos Hanna! Ajoituksesi ja tsemppauksesi oli niin loistava! ♥



Lavan takana pätevän huoltajan avustamana - iso kiitos Susannalle! - koetin mahdollisimman äkkiä hoitaa juoksevat asiat järjestykseen eli biksujen liimaus ja öljyt. Onneksi Susanna osasi sen puolen niin hyvin, että minä pystyin täysin keskittymään omaan suoritukseen. Aikaa ei valitettavasti ollut makoilla jalat pystyssä, kuten ehdottomasti olisi pitänyt! Söin ja aloin pumppailla. Mielestäni sain paremman pumpin aikaiseksi kuin aiemmin. Sain itseni rahoittumaan ja käymään suoritusta mielessä läpi. Sittenpä sitä oltiinkin kohta jo lavajonossa. Lavalle meno ei jännittänyt. Vaikkakin tuttu tärinä tuli taas siellä lavalla poseeratessa. Katsomo oli vaan puolillaan.... vaikka tilaisuus oli loppuunmyyty, aika moni tulee katsomaan vain sen oman suosikin kisan, eikä istu siellä koko päivää.

Pääsin onneksi ekaan vertailuun, mutta harmikseni mut vaihdettiin sinne reunaan, eli tiesin, että ihan kärkisijoista ei sitten taistella siinä vaiheessa. Yritin hymyillä ja vain toivoin, ettei kova pettymys näy... Suurin tsemppaus tarvittiinkin sitten siihen, että vielä pystyi hymyilemään. Takaisin lavan taakse odottelemaan finaalia. Korut päälle ja lisää pumppailua ja takaisin lavalle.

T-kävely meni todellakin rauhallisesti, paljon paremmin kuin viime vuonna. Esiintyminen meni omasta mielestä paremmin kuin viime vuonna, eikä sen osalta ollut mitään korjatavaa. Kuvia katsellessa huomaa, että asennotkin on tosiaan parantuneet, en kenota yhdessäkään kuvassa, kun lantion asento on korjaantunut. Sain siis koottua itseni aamun kiireen jälkeen täydellisesti ja esiintyminen meni nappiin, mutta kunto oli pilalla. Sille ei voinut enää siinä vaiheessa mitään. Aamu oli siis täysi katastrofi. Tuloksena nesteinen alavatsa ja jalat. Vaikka dieetti meni täydellisesti ja tankkauskin onnistui, hyvän kunnon voi tosiaan pilata viimehetkellä. Neljäs sija oli siis siihenkin nähden melkoinen pettymys.

 
Kiitokset kuitenkin koko taustatiimille, teidän panoksenne oli loistava!  Kiitos Maria kisakampauksesta kiireaikataululla! :) Susannalle loistavasta huollosta. Ja kaikille tsemppauksesta, kyllä tästä vielä noustaan taas!
 
Häntä pystyyn ja kohti seuraavia haasteita. Ensi kerran pitää vaan vaikka väkisin sorvata aikataulut väljemmäksi.


Nana-Korobi, Ya-Oki.
Fall seven times, stand up eight.
– Japanese Proverb

8 kommenttia:

  1. Oikeassa olet, noissa sun edellisena sunnuntaina eli noin viikko sitten sunnuntaina postatuissa kuvissa reidet ja vatsa ovat erottuvammat, vaikka kuvat ovat pikkaisen sumeita sen niistä kuitenkin näkee.
    Viimestelyissä ei kaikki mennyt putkeen vaan ihon ja lihaksen väliin on jäänyt nestettä. Pienestä on kiinni, Kultsan kisoista suoraan edestä otetuista kuvita näkee että vatsakaan ei erotu läheskään niin terävänä kuin sulla yleensä. Ne pari pistettä vähintään siinä meni, ehkä enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Yhden pisteen menetys saattaa tosiaan tietää sijan tai kahdenkin menetystä tiukassa kisassa ja se piste saattaa lähteä juuri noin pienestä... tarkkaa puuhaa. Kaikki pitää tiukassa kisassa mennä nappiin. Äkkiä se valuu puolen vuoden työ hukkaan... tai ei varmaan hukkaan, on siitä jotain hyötyä. Mutta ketutus on melkoinen. Mutta tästä taas opittiin ja kovemmalla höyryllä eteen päin.

      Poista
  2. Anonyymi4/14/2014

    Harmi että paras kisa suosikki ei pärjännyt niin olisin toivonut että Maarit olisi voittanut kisan olit paras kisaaja..
    PS:kuka on tehnyt kuvan bikinit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmihan se oli... :( Ensi kerran taas kokemusta viisaampana ja entistä nälkäisenpä. Opettelen vaikka itse kisameikin tekemään, jos ei muuten saa sopivaa aikaa...

      Bikinit by Ihaite Tekasi... Japanilainen biksuntekijä.... ;) eli itse olen ommellut alusta (kangaskaupasta kankaan ostanut) asti ja strassit liimannut...

      Poista
  3. Ei auta murehtia sijoja, katse eteenpäin! Enkä myöskään ole sitä mieltä että duunia on mennyt hukkaan, oot upeassa kunnossa huolimatta kisasijoituksista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Ainahan sitä omaan silmään tosiaan näkyy vaikka mitä parannettavaa... mutta suunta on jo eteen päin ja vaihde isommalla. Epäkohtien kimppuun! :)

      Poista
  4. Anonyymi4/30/2014

    Vähän myöhässä kommenttia kisasta, mutta erot oli todella pieniä ja itse olisin sut ilman muuta mitaleille laittanut.

    Lavasäteilyssä hakkasit kyllä kaikki muut :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos. :) Tällaista tämä on, kun estetiikka on osin makuasia.... vaikka kyllähän ne pisteet johonkin perustuu. Jäi vaan nyt arvoitukseksi nuo pisteet, kun niitä ei ole tullut nettiin.

    VastaaPoista