sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

6... ajatuksen virtaa....

Päivät ne vaan valuu käsistä niin kuin hiekka siivilästä. Tänäänkään en onnistunut nukkumaan pitkään - tai ehkä 7 on pitkään... normaaliin 5.50 verrattuna. :) Vaikka ei sillä, että olisi mitään erityistä tarvetta. Kello 23-7 syvää unta riittää vallan hyvin. Olen todellakin ihmeen hyvin nukkunut tällä dieetillä edelliseen verrattuna. Ei ollenkaan sellaista katkonaista, että heräilee keskellä yötä eikä enää meinaa nukahtaa. Uni on ollut todella rentouttavaa ja palauttavaa. Näytänkin pitkää nenää niille, jotka ovat ihmetelleet, kun myös viikonloppuisin olen ilmestynyt salle ennen aamuseitsemää. Kyllä se säännöllinen rytmi vaan kannattaa. Kun tottuu siihen, että joka päivä on kymmeneltä nukkumassa ja herää ennen kuutta, elimistö sopeutuu siihen ja unen laatu on todella hyvä. Mitä epäsäännöllisempi rytmi, sitä heikompi usein on unen laatu, kun uni ei meinaa tulla ja heräilee keskellä yötä. Unen aikanahan se palautuminen tapahtuu ja etenkin dieetillä palauttava uni on erittäin tärkeää. Kunto etenee helpommin eikä uupumus uhkaa.

Niin moni asia on mennyt aivan käsittämättömän hyvin putkeen tällä kertaa. Olen päässyt johonkin ihmeelliseen mielentilaan, jossa pystyn pitämään stressin poissa, enkä murehdi ikäviäkään uutisia. Kaikki järjestyy. Toki on auttanut hirveästi se, että työkiireitä ei ole ollut samallalailla kuin oli lokakuussa. Sitä on vaikea pitää poissa, kun työpäivät venyvät ja tuhat asiaa pyörii mielessä. Oma vastapaino työkiireille on sali ja kova treeni. Sen löydettyäni olen voinut paljon paremmin. Kun aivot on kovilla töissä, voi ne nollata täysin, kun salilla töiden jälkeen keskittyy 100% kurittaman lihaksia. Kaikki työasiat unohtuu saman tien. Tasapaino säilyy. Ja se on aivan päänupista kiinni, jos on tunne, että ei jaksa töiden jälkeen treenata. Kyllähän ne aivot huutaakin lepoa, aivan varmasti. Mutta miten ne parhaiten lepää, miten se stressi parhaiten laantuu? Joka kerran salilla sitä energiaa on vaan sitten kuitenkin löytynyt ja olotila virkistynyt ja työasiat mielestä poissa, uni tulee. Jos olisi mennyt uupuneena sinne sohvalle makaamaan ja aamulla huonosti nukutun yön jälkeen taas stressaavaan työhön ja taas uupuneena sohvalle miettimään työasioita.... niinpä! Kummassa oravanpyörässä sinä haluat olla?

Mutta muiden asioiden suhteen tuo oikeaan moodiin pääseminen on vienyt vuosia. Olin ennen kova murehtimaan etukäteen kaikkea... Liekö elämänkokemus iän myötä, vai miten olen onnistunut siitä pääsemään eroon. Toisaalta olen tietoisesti pyrkinyt siihen suuntaan, vakuuttelemaan itselleni, että turha murehtia, kyllä kaikki järjestyy. Ja niinhän se tekee. Toisaalta tuntuu, että se on mennyt rinnan tuon esiintymiskokemuksen kehittymisen myötä, josta aiemmin kirjoitin. Jotenkin sen kautta sain sellaisen tyynen olotilan, jossa ei mieti etukäteen tulevaa, vaan ottaa asian sitten vastaan, kun sen aika on. Ei se siitä muuksi muutu, päin vastoin. Turha antaa sympaattiselle hermostolle valtaa ruokkimalla sitä kaikenlaisilla murheilla ja itseaiheutetulla stressillä. Itsensä kehittämistä, sitä tämä on ollut. :)

Nyt näistä aioista tuntuu olevan äärettömän paljon hyötyä. Viime vuonna vielä tämä kisaviikko viimeistelyineen jännitti, kun se niin paljon poikkeaa normaaleista rutiineista. Treenit on erilaisia, syöminen on erilaista, pitää muistaa sitä ja tätä ja kaikkia muuttujia väännellään ja käännellään joka päivä sen mukaan, miten kunto etenee. Sellainen tuppaa stressaamaan. Mutta nyt en yhtään tästäkään ole paineita ottanut. Muuttuu jos muuttuu. Sitten muutetaan. Auttaahan se tietysti, että kokemusta on jo parin vuoden ajalta, tietää vähän, mitä tulossa on.

Stressi saattaa vaikuttaa paljonkin kisakuntoon. Jos ei saa nukuttua ja jännittää aivan vietävästi, voi nesteitä kertyä paljon, mikä pilaa kisakunnon. Vaikea sitä on tietysti noin vain yrittää olla jännittämättä, jos kerran jännittää. Kannattaa silloin miettiä ja tehdä mahdollisimman paljon muita asioita ja nukkua pitkään, jos onnistuu. Ja pieni jännitys on vain hyvästä, silloin kroppa on valpas ja suoritus paras. :)

No niin, pohdinnaksi meni taas... Tänään oli siis ensimmäinen kevyt treeni ja jaloille. Pientä puristelua. Kevyen treenit on olleet mulle aina jotenkin hankalia... :D Ei vaan meinaa osata kevyesti treenata, niin tekee mieli pistellä kovaa. Vaan ei auta, nyt pitää malttaa. Sen kyllä sitten taas tietää, mitä loppuviikosta on tiedossa. Hypin taas seinille, kun energiaa on niin paljon, että korvista tursuaa ulos, kun mitään ei saa tehdä.

 
Hiukan aamukuntoa... ei nuo jalatkaan nyt ihan surkeat ole. ;)

 

Failure will never overtake me if my determination to succeed is strong enough.
 - Og Mandino

6 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia! Ja paljon onnea kisoihin!! :))

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Hyviä treenejä sinnekin! )

    VastaaPoista
  3. Osa tekstistä kuulosti niin niin niin tutulta :D Hyvä Maarit, hyvältä näyttää :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Päivi. Tsemppiä sinne, äläkä turhia stressaa, nauti hetki kerrallaan. :)

    VastaaPoista
  5. Ainakin yhdeksän salituttua on tulossa katsomaan, joten pistä parastasi, niin saadaan syy avata kuoharipullo. :D

    Kai se avataan joka tapauksessa, mutta onnea kisaan ja voitto kotiin.

    VastaaPoista
  6. Siitä voit olla varma, että pistän! Teistä lähtee sitten jo vähän ääntäkin, katsokaa, ettei jää epäselväksi, missä päin katsomoa olette... ;)

    VastaaPoista