tiistai 18. maaliskuuta 2014

Treeniä ja lepoa


 
Aika juoksee suorastaan, päivät ja viikot hujahtavat niin nopeasti! Alle neljä viikkoa jäljellä. Ajatukset alkavat jo pyöriä kisaviikossa, värin levityksessä (kisavärin tuoksukin tulee niin elävästi mieleen), meikissä, kampauksessa ja kisalavalla. Kyllä sekin päivä sieltä vielä koittaa, puuhaa riittää vielä sitä ennen. :)
 
Sen lisäksi, että tämä dieetti on edennyt rasvanpalamisen ja kunnon etenemisen suhteen harvinaisen hyvin ja tasaisesti edellisiin verrattuna, on se ollut myös henkisesti helpoin. Liekö syynä sitten juuri se, että olen saanut nyt syödä reilusti, minkä takia ihmeellisempiä mielitekoja ei ole ollut kiusaamassa. Aiempina vuosina sitä selaili jos jonkinlaista suklaaseen ja leipomiseen liittyvää reseptiä ja mietti minkä niistä ensimmäisenä tekee kisan jälkeen... ei kovin fiksua. Reseptejä olen toki selaillut, mutta sellaisia, jotka olen voinut toteuttaa. Kuten aiemmin kerroin, kiinalainen on mun intohimo. Sitä on nyt tullut laiteltua useammassakin muodossa evääksi.
 
Possua ja ananasta

Hapanimelä kasviskastike
 
Vaikka en aiokaan koota kaappeihin odottelemaan mitään herkkuarsenaalia, oli pakko tilata gluteenitonta lakritsaa odottelemaan kisojen jälkeistä herkuttelua. Vilja-allergian vuoksi en tavallista voi syödä, eikä gluteenitonta oikein löydy kaupoista. Ensimmäisenä vuonna tuli tehtyä se virhe, että viimeisillä viikoilla kaupasta tarttui mukaan kaikenlaista, mitä milloinkin mieli teki. Eihän niitä sitten mitenkään pystynyt kaikkia syömään. Parempi tehdä niin päin, että ostaa kisan jälkeen, jos - JOS - mieli jotain tekee. Yleensä ei montaa karkkia tai suurta palaa kakkua tarvitse, kun mun makeanhimo on jo tyydytetty. Pysyypä sitten taas ohjat paremmin omissa käsissä ja kunto siistinä. Valtavassa ahmimisessa kisan jälkeen on se vaara, että jää niin sanotusti putki päälle. Sokeri on yllättävän koukuttavaa. Sen tässä dietatessa huomaa. Sitä ei tee mieli, kun siitä pääsee eroon kokonaan. Mutta kun sitä muutaman päivän on säännöllisesti syönyt.... voi hyvinkin vierähtää kuukausia, että on pakko syödä suklaalevy päivässä... kuten ensimmäisenä vuonna. Ei siis kovin järkevää. Kauheata myrkkyä tuo sokeri. Onneksi ihminen viisastuu vanhetessaan, edes vuodella, kahdesta puhumattakaan. :) Paluu offille kannattaa tehdä hallitusti. Herkut eivät todellakaan maailmasta lopu. Yhtä hyvin ne voivat siellä kaupassa odotella...

 
Mutta palataanpas nykyhetkeen. Parit kuvat toispäivän selkätreenistä. Tänään oli melkoiset killerijalkatreenit. Hyvä ettei viikatemies korjannut. Haukoin taas henkeä pitkin lattioita ja pidin varmaan melkoista mekkalaa siinä ohessa. Onneksi sitä itse ei napit korvissa kuule (anteeksi niille, joilla ei nappeja korvissa ole). Niin kuin se ei jo ulkomuodostakin näkyisi, tultiin multa kysymään, olenko mä taas menossa kisoihin, kun treenaan niin sikakovaa. :D Jalkoja on vaan niin mukava (?!) kiduttaa ja hapottaa. Itse asiassa teen aina niille muutaman kerran tietyn supersarjan ojennuksia ja kyykkyjä silloin, jos sattuu huvitus olemaan hukassa. Mutta! Se sarja taitaa olla se kaikkein tuskallisin ja pahin (=ihanin). En tiedä, miten se toimii aina. Joka kerta. Sen jälkeen ei jalat meinaa toimia ja saa käsin kiskoa itsensä lattíalta ylös. Herkkua. :)
 
Treenin jälkeen oli sitten vuorossa kokovartalohieronta. Mahtavaa! Tuli hiukan kiire, mutta ei mun jaloilla kovin nopeasti kiiruhdettu. Hiukan koomista yrittää kävellä nopeasti, kun jalat on aivan pökkelöt, eikä vaan tottele. Kyllä teki hyvää taas saada lihakset rennoiksi. Toisinaan olisi voinut nukahtaa siihen pöydälle, mutta sitten löytyi taas niin makean pinkeä kohta, että sitä virkistyi kummasti. Sen verran oli vähissä rasvat, että hieroja pääsi jopa availemaan hamstringsien väliä. Aika venkaa, kun toinen käy lihasten väliä läpi...
 
Huomenna sitten lepopäivä eli lisää lihashuoltoa ja rentoutumista. Erityisesti dieetillä korostuu lihashuollon ja levon tarve, sillä miinuskaloreilla palautuminen on heikompaa. Muutenkin treenien määrä on tässä vaiheessa sitä luokkaa, että ne rasittavat aika paljon kroppaa. Sitä tulee aktiivisesti auttaa palautumaan, jotta seuraava treeni sujuu, eikä ylirasitus pääse yllättämään. Sekään ei dieetillä ole mitenkään harvinaista. Itsensä voi vetää piippuun. Kireät lihakset eivät myös pysty parhaimpaan suoritukseen ja loukkaantumisriskikin suurenee. Venyttelyä ja putkirullausta siis. Nukuttaa jo valtavasti, unen kanssa ei ole ongelmia - kunhan vaan malttaa koneelta lähteä nukkumaan. ;) Tahdon aina keksiä jotain mielenkiintoista puuhaa. Eiköhän siis laiteta piste tällekin päivitykselle, lähdetä iltapalalle ja pikkuhiljaa palautumisunille. :)
 
Kilpailijaesittelyni oli muuten juuri Body-lehdessä.
 
Pullistelua pukkarissa...


Rest when you're weary. Refresh and renew yourself, your body, your mind, your spirit. Then get back to work.
-  Ralph Marston
 

2 kommenttia:

  1. On siellä ihmeen paljon muhkua pattia vaikka oot dietin loppupuolella, taitaa olla kovempi paketti kasassa kuin viime kisoissa. :)

    VastaaPoista
  2. Se minuakin vähän epäilyttää, että nyt näyttää melkoisen hyvältä. ;)
    Treeneissä tulee edellene aika hyvä pumppi, mitä ei viimevuonna todellakaan tullut. Hiilareita on siis saanut edelleen syödä PALJON enemmän kuin viimeeksi. Viime vuonna se pummi jäi tosiaan vähän haaveeksi kisoissakin, kun en vaan tankkaantunut tarpeeksi. Mutta nyt kroppa pelittää siihen malliin, että eiköhän lavalle saada aika makeaa pattia. Ainakin toivotaan niin!

    VastaaPoista