lauantai 29. maaliskuuta 2014

Loppukiri

 
Heissan täältä treenien tuoksinasta taas! Loppu häämöttää ja on pienen loppukirin paikka. Huh, huh. Nyt voi huoletta kiristää tahtia, enää ei tuo yläkroppa ehdi tuosta kuihtua. Kyllä sinne on pattia tullut lisää viime vuoteen verrattuna. Lihasten säilymisestä kertoo myös se, että treenipainot on tällä kertaa säilyneet samoina, ei ole tarvinnut vähennellä vastuksia. Tietenkään ne ei ole ihan samat kuin offilla, mutta se muutos tuli jo silloin dieetin alussa, kun siirryin miinuskaloreille. Sen jälkeen ei ole painoja tarvinnut vähentää, voimat on säilyneet. Joissakin liikkeissä olen jopa lisännyt hiukan lisää rautaa.
 
Pumppikin on ihan kohtuullinen, etenkin tankkausten jälkeen. Kun ennen kisaa tankkailee, niin uskallan toivoa, että lavakunto on paljon parempi kuin viimevuonna. Tällä kertaa myös tankkailu onnistuu, ei ole vatsalaukkukaan pienentynyt. Syöminen ei ole väkisin ahtamista, kuten se oli viime kisatankkauksessa. Sen huomaa kaikessa, että on saanut syödä kunnolla läpi koko dieetin. Olen ollut vain hitusen miinuksella, mutta se on riittänyt. Ei ole ollut nälkä, niin kylmä kuin ennen, pääkin on pelannut normaalisti, ei mitään dieettisähellystä ole tällä kertaa ollut, unen laatu on erittäin hyvä (kunhan vaan malttaa mennä nukkumaan ajoissa), ranka ei ole vaivannut lähes ollenkaan. Lukkoja availen itse, jos niitä tulee. Viimeeksi loppudieetistä muistutin lähinnä kieroa rautakankea, kun ranka oli niin jumissa ja lantio kierossa. Ehkä aavistuksen noiden osalta on nyt loppuakohti ollut havaittavissa enemmän jumitusta, mutta ei mitään viimevuoteen verratavaa. Kannatti offilla panostaa toiminnalliseen treeniin ja laittaa lantio sekä olkapää kuntoon.
 
Tällä dieetillä kaikki on edennyt ideaalisti, ei ole ollut stressiä ja palautuminen on ollut tehokasta, olen ollut energinen ja pirteä. Osittain helppo dieetti lienee mun aineenvaihdunnan ansiota. Mun yliaktiivinen maksa taitaa avustaa rasvanpalamisessa melkoisesti. Siksipä olenkin kai lapsesta asti ollut ennemminkin ruipelo. En tiedä, mihin kaikki se energia kuluu, mitä kitusista alas pistelen. Mielenkiintoista oppia omasta kropastaan ja sen toiminnasta. Vuosi vuodelta siitä tietää enemmän ja osaa säätää dieettiä itselle sopivammaksi. Pidetään siis peukkuja!
 
Kaksi viikkoa vielä. Noin viikko tiukkaa rutistusta ja sitten saa hellittää ja alkaa kisavalmistelut. Ei ole montaa kovaa treeniä ja intervallia jäljellä. Niitä jaksaa painaa, kun jäljellä olevat voi jo melkein sormin laskea. Jalkoja on rääkätty olan takaa tuskasta irvistellen ja ne vaatii paljon reilummin myös palauttelua. Pitkiä venyttelyjä, rullausta ja muuta palauttelua joka päivä. :) 

Ensi viikolla sitten on jo ensimmäiset kisavalmistellut. En halunnut jättää kaikkea viimeiselle viikolle, jotta viimeisellä viikolla ehtii mahdollisimman paljon vain rentoutua ja keskittyä palautteluun. Yritänpäs päivitellä kisavalmisteluista hiukan tiuhemmin. :) Ainakin ne poikkeaa normi arjesta, joka vain rullaa samaa rataa, eikä siitä saa revittyä uutta ja kiinnostavaa tarinaa millään. Kyllä tämä todellisuus tässä lajissa on ihan jotain muuta kuin se bling bling siellä lavalla. Se on vain jäävuoren huippu, vaikka tuntuu, että monelle se on se juttu. Halutaan vain lavalle ja äkkiä, eikä välttämättä kuitenkaan olla valmiita sitten siihen, mitä se edellyttää. Glamourin taustalla on satoja ja taas satoja kovia treenejä vuosien mittaan, uhrauksia, vaivannäköä, rahankulua, itsekuria ja periaatteiden tarkkaa noudattamista... elämäntapa. Menestys ei tule itsestään ja helpolla. Ja kilpailu vain kiristyy, kun yhä useampi lavalle halajaa. Itse kuitenkin nautin siitä arjestakin. Siitä on pakko nauttia, jos vuosia tätä haluaa tehdä. Kehittyminen ja tulokset kannustavat eteen päin. Ja kuten kilpailijaesittelyssäkin mainitsin, kova treeni on tärkeä vastapaino haastavalle työlle. Fyysinen treeni vähentää henkistä stressiä. Siinä oravanpyörässä juoksen mielelläni. :)

Hiljalleen alkaa kisafiilis kohota. Sellainen malttamaton innostus. Lavalle, lavalle! :)
Palataanpa siis kisavalmisteluihin ensi viikolla! Nyt keskityn vielä nauttimaan kivusta ja maitohapoista ja raudan runttaamisesta ja kuuntelen, kun rasva kankuissa tirisee.

 
 
To uncover your true potential you must first find your own limits and then you have to have the courage to blow past them.
– Picabo Street

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti