sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kisatäpinöitä

 
Huh! Onpahan taas kiirusta pidellyt... Tässä treenaamisen ja kisaan valmistautumisen ohessa kun ei oikein tunnu olevan aikaa mihinkään ylimääräiseen, nyt sitten auto on järjestänyt vähän ylimääräistä puuhasteltavaa... Välillä tuntuu, että pitäisi palkata siivooja, kun ei kotona ehdi muuta kuin pyörähtää. Ajatuksetkin rullaa niin samaa rataa koko ajan, päivät toistaa itseään (ylös, treeniä, töitä, treeniä, nukkuman), eikä mitään uutta ja ihmeellistä tapahdu, jotenka jutunaiheetkin on vähissä. Mutta eiköhän se tästä. :)

Viisi viikkoa! Vähiin käy taas aika. Pientä positiivista jännitystä eli kisaodotusta on jo havaittavissa. Mua ei yleisön eteen meneminen jännitä. Lähinnä se on sellaista "kunpa kaikki menis putkeen" -kilpailujännitystä. Muuta en sinä päivänä jännitä, kuin että aamulla ehtii tehdä kaiken. Se stressaa jonkin verran.

Kaikki järjestelyt on mun tapojen mukaan tehty jo aikoja sitten. Haluan, että kaikki on hyvissä ajoin valmiina ja tiedossa. Ilmassa roikkuvat tilanteet ei ole mun juttu. Vaikka muuten tykkäänkin elää mahdollisimman paljon tässä hetkessä, ilman kalenteria ja kelloakin jopa, mun on vaan suunniteltava ja järjestettävä tietyt asiat etukäteen valmiiksi ennen kuin saan rauhan. Kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä parhaiden kampaajien, meikkaajien, värin laittajien jne. ajat menee äkkiä ja sitä voi jäädä nuolemaan näppejään. Viimehetken muutokset on muutenkin myrkkyä mulle. En tykkää yhtään. Sama on kisapäivänä. Koko aamun on tietynlainen paniikki siitä, että kaikki asiat tulee tehtyä ja ehtii ajallaan. Vasta, kun olen lavan takana, viimeistelyt on hoidettu ja voin keskittyä vaan pumppailuun, laskeutuu mieleen levollisuus ja voin rentoutua ja keskittyä olennaiseen. Sen jälkeen ei enää jännitä. Mitä aiemmin siis olen siellä pumppailemassa, sitä parempi. Siinä mielessä tuo tämän kertainen aikataulu, eli kisojen alku kello 10 on aika paha. Aamulla on KIIRE! Siinä kun täytyy vielä ehtiä levittää viimeinen värikerros, on kampaus ja meikkaus (tietysti ympäri Helsinkiä), pitää syödä ja ehtiä kultsalle viimeistään kello 9. Saapi herätä melko aikaisin juoksemaan kieli vyön alla.

Huoltajalla onkin olennainen osa tuossa. Hänen tehtävä on huolehtia, että ollaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja että kaikki olennainen tulee tehtyä, viimeistelyjä myöten. Se vähentää kisaajan stressiä. No, mä nyt olen niin tottunut itse järjestämään ja olen niin pikkutarkka, että siitä osasta on vaikea luopua - mikä johtaa stresaamiseen. :D Nythän tiimin pitää ottaa kaikille yhteinen huoltaja, siis lavan takana saa olla yksi huoltaja per 1-3 kisaajaa, tähän asti jokaisella kisaajalla on saanut olla oma huoltaja. Se tarkoittaa sitä, että aamulla pitää mahdollisesti olla joku toinen henkilö mukana, sillä luonnollisesti vain lavan takana pystyy hyvin hoitamaan kolme kisaajaa yhtä aikaa. Aamulla kukin on omassa majapaikassaan ja omilla asioillaan... tai sitten pitää järjestää yhteismajoituskin. Jos asioita pitää lähteä hoitamaan ympäri kaupunkia, olisi hyvä saada huoltaja mukaan huolehtimaan aikatauluista ja syömisistä ym.

Kannattaa siis valita huoltaja, jolla on kokemusta ja joka on järjestelmällinen. Siitä on itselle eniten hyötyä - ainakin jos on sellainen kuin minä, että haluaa kaikelle minuuttiaikataulun ja sit siitä kanssa pidetään kiinni, on check-listaa ja kaikki on tarkkaan etukäteen suunniteltu... jos siinä sivussa joutuu vielä käskyttämään huoltajaa hoitamaan oman osansa, menee hommat vähän väärin päin. Niitäkin tapauksia on, että huoltaja on vaan cruisaillut mukana ja sitten unohtunut jonnekin niitä "pumppiviinoja" nauttimaan ja kisaaja on saanut itse huolehtia kaikesta... Parasta olisi, jos kisaaja voisi vain rentoutua, unohtaa hössötyksen ja olla vaan, huoltaja nykäisisi sitten hihasta, että nyt mennään kampaajalle, nyt syöt tämän, nyt lähdetään meikkiin jne. Kisatilanteen odotuksessa on varmasti monelle ihan tarpeeksi jännittämistä. Onneksi mulla on olemassa vanhat muistiinpanot, joista on varmasti hyötyä. Menee asiat sujuvammin.

Kaikki valmistelut on siis niiltä osin tehty: hieronnat ja lymfat varattu, varmuuden vuoksi myös nikamien naksauttelut, kisavärien laitot varattu, kynnet, kampaaja, sokerointi, ripset, hotelli.... kiirettä piisaa viimeisille päiville. Siinä tulee juostua sinne tänne. Samalla kun pitäisi olla aikaa rentoutumiseen, venyttelyyn ja henkiseen valmistautumiseen ja tietysti viimeisiin treeneihin, pose- ja kävelyharkkoihin jne. Niinpä olenkin tänä vuonna kaiken mahdollisen siirtänyt jo edelliselle viikolle, jotta kisaviikolle jäisi enemmän aikaa. En tiedä, miten tuosta selviäisi, jollei voisi ottaa viikkoa lomaa... joka ei kyllä yhtään todellakaan lomalta tunnu tuossa hässäkässä.

On ollut mielenkiintoista seurata ja olla neuvomassa ensimmäisiin kisoihin meneviä tiimiläisiä. :) Kun muistaa ne omat ekat kisat, niin olisi ollut kiva olla joku kokenut samallalailla neuvomassa ja henkisesti tsemppaamassa. Kun kertoo etukäteen, mitä on odotettavissa, menee dieetti varmaan paremmin, asiat ei tule yllätyksenä. Se oman mielen temppuilu ja oman kuvan vääristyminen dieetin edetessä on ensi kertalaiselle hankalia juttuja. Siinä joutuu pää koville, kun toisinaan peilistä näkyy HURRRRjan suuri lihaskimppu, joka varmasti voittaa koko kisan, mutta seuraavana päivänä sieltä voikin tuijottaa täysin lihakseton ja läski hahmo, jolla ei tuntuisi olevan mitään asiaa lavalle. Siinä vuoristoradassa on kyyti kovaa, mielen lujuutta ja uskoa annettuihin ohjeisiin tarvitaan. Omaa edistymistään ei myöskään näe. Tuntuu, että tältähän sitä on aina näyttänyt... tai dieetti ei tunnu etenevän. Taas paino nousi! Aletaan stressata sitä, että vaaka näyttääkin enemmän kuin eilen...

Itsellä tuntuu aina menevän niin, että tankkauksen jälkeen paino putoaa samaa lukemaan mitä se oli, mutta poukkaa sitten takaisin ylös päin, roikkuu siellä jonkin aikaa ja rojahtaa sitten entistä alemmas. Joka kerta sama kaava. Tietysti sitä naisilla sotkevat myös muutoin nesteen vaihtelut kuukautisista riippuen. Mutta nesteet on nesteitä, niitä tulee ja menee. Paino pomppoilee niiden takia, ei siitä kannata huolestua. Rasva palaa siellä taustalla kyllä koko ajan, kun töitä tehdään. Jos nesteiden kertymisen takia aletaan kaloreita pudotella, saadaan todennäköisesti vain aikaan se, että keho menee säästöliekille ja sen jälkeen rasvanpolton kanssa saakin taistella tosissaan. Joudutaan nitistämään syömiset todella vähiin ja sitten väsyttää, uuvuttaa, mutta paino ei edelleenkään oikein putoa. Tästä päästään sitten suurempiin ongelmiin, ylirasitus ja mm. kilpirauhasongelmat. On siis tärkeää osata erottaa nesteiden vaihtelujen aiheuttama painon nousu. Kuukautiset saattaa hyvinkin pitää painoa viikon tai ylikin korkealla, mutta ei siitä pidä vetää johtopäätöstä, että paino lakkasi putoamasta. Ei se etene lineaarisesti muutoinkaan. Nesteitä voi kertyä milloin mistäkin syystä, paikallaan istuminen ja matkustaminen on yksi, josta niitä herkästi kertyy, pieni tulollaan oleva flunssa, tärkkelyspitoiset ruuat jne. Turha hötkyily siis pois! :)

Salaattivuori

 
Marja-tattari-rahkapaistos hiukan kehiteltynä. Alkaa muistuttaa kakkua. Slurps! Maku on aivan sama, kuin marjapiirakassa, tattaria on vain nimeksi, mutta juuri sen verran, että kaikki piirakan maut löytyvät.


No one can get inner peace by pouncing on it. 
~Harry Emerson Fosdick



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti