tiistai 27. elokuuta 2013

Palikat loksahtivat kohdilleen...

Ahhh! Ihanaa. vatsa täynnä ruokaa kunnon jalkatreenin jälkeen. Onko mukavampaa olotilaa? Jalat on niiiiin poikki. Hyvä kun jaksoi raahustaa kaupan käytäviä, että sai taas jääkaappiin täytettä. Mutta nyt voi levätä.

Kirjoittelin aiemmin, että olen keskittynyt kropan hyvinvointiin tässä kesän ajan. Ja nyt se alkaa tuottaa tulosta. Viime vuonna loppukesästä alkoi hiljalleen tosiaan selkäranka jumitella. Niska meni ihan kamalaan jumiin. Se jökähti esim. lenkillä ollessa samaan asentoon ja kamalan rutinan säestämänä sitä sai kiskoa taas liikkeelle. Koko selkäranka oli täynnä lukkoja. Niitä niksauteltiin ja se auttoi toviksi. Dieetin selvisin säännöllisella nikamien naksauttelulla. Tosin jumitukset pahenivat, mitä pidemmälle dieetti eteni. Sivuposet oli todella hankalia. Ne eivät taipuneet, vaikka miten venytteli ja naksutteli. Asennoissa oli hankala ja väkinäistä olla. Kaikki oleminen oli hankalaa, koko ranka oli aivan juntturassa, kuin rautakanki. Loppudieettiä kohti aloin jo epäillä, selviänkö lavalle asti. Nippa nappa.


 

Kierossa kenotusta... ja rautakanki...


Kisan jälkeen on saanut palautua ja jumittelukin helpotti. Mutta mietin kuitenkin, että täytyy olla joku syy, josta jumittelut johtuvat. Jotain muutakin täytyy voida tehdä, kuin käydä naksuttelemassa rankaa. Monen sattuman summana se viimein selvisi minulle. Samalla se paljastui syyksi kaikkiin vaivoihin, joita minulla on koskaan ollut: penikka säärissä, löysät nilkat, polvesta hajonnut kierukka, kipeytyvä ja kramppialtis alaselkä, nikamalukot hännänpäästä kallonpohjaan... on hoidettu kutakin näitä oiretta ja syyllinen on saanut olla aivan rauhassa ja aiheuttaa lisää ongelmia. Vaan ei enää!

Minulla on ollut aina hieman notkoselkä ja luulin, että toinen jalka on toista sentin pidempi. Ei näistä pitänyt aiheutua ongelmaa, kun ovat kuitenkin melko lieviä. Jep, jep. Kierossa oleva lantio on kuitenkin kaiken tämän takana. Sen takia alaselässä on ollut lievä skolioosi, nikamat ovat siis miten sattuu, eikä lantio ole ollut rankaa tukevassa asennossa koskaan. Alaselkä kuormittuu, nikamat eivät liiku oikein, vaan jumuituvat, eivätkä käänny. Painopiste jalkapohjissa siirtyy väärään paikkaan, liian sisäreunaan, josta seuraa löysät nilkat, penikka, rikkoutuvat polvet...

Nyt olen panostanut lantion asennon muuttamiseen. Ranka on oiennut ja olen "kasvanut" 2 senttiä, alaselkä on kummallisen rento nykyään ja lukot vähentyneet. Treeneissä tuntumakin on parantunut selvästi ja asennot! Ne ne vasta onkin paratuneet. Ei ole enää hankala olla sivuasennossa, vaan todella luontevaa! Eihän se hetkessä korjaannu, kun asentovirhe on ollut koko elämän. Lihakset on tottuneet tiettyyn pituuteen (tai lyhyyteen) ja kireydet estää vielä täysin oikean asennon pysymistä. Syvät tukilihakset olivat ilmeisen hyvässä kunnossa, sillä notko korjaantui ja lantion asento alkoi pysyä ihan muutamassa päivässä. Mutta vielä siellä esim. lonkanloukistajat vetävät herkästi lantiota eteen kallelleen. Työskentely jatkuu siis edelleen, mutta paljon on jo tapahtunut! Harmi vaan kun toisen polven kierukkaan ehti tulla jotain vauriota, eikä sillä voi juosta ilman että se kipeytyy. Juoksu on siis valitettavasti poissa kuvioista. Niisk!! Ehkä joskus, jos polven ensin operoi...

Mutta olo on kaikkiaan huomattavan paljon mukavampi ja alaselkä ihmeellisen rento. Selkätreenit! Ah! Ne menee ihmeellisien hyvällä tuntumalla nykyään. Eipä ole lihaksetkaan tainneet oikein toimia, kun ranka on ollut keturallaan. Uskallan jatkossa odottaa huimaa kasvua. Murrr! ;)  Toivon mukaan myös seuraava dieetti sujuu näiltä osin helpommin. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia! Paljon on siis tulossa parannusta taas ensi kevääseen!

Taas kannatti kuunnella kehoaan ja pohtia, mistä kaikki johtuu. Jokin oli pielessä ja sitä se kroppa koetti kovasti kertoa. Lääkärien mielestä vinksotus oli liian pientä aiheuttaakseen ongelmia... joopa joo. Ei tähän treenimäärään ja kuormitukseen nähden ainakaan. Kipu ja jumitukset on aina merkki jostain ongelmasta. Omassa kehossa pitäisi koko elämä selvitä, joten siitä kannattaa pitää huolta!

Nyt kelpaa käännellä! - No juu, on näköjään reisiin tullut pari kiloa pläskiä... :D


3 kommenttia:

  1. Jos et oo jo käyny niin suosittelen lämpimästi kalevalaista jäsenkorjausta. Siinä paneudutaan juurikin noihin lantion virheasentoihin ja itse oon saanut paljon apua siitä. Lisäksi hommasin kotiin selkäkipin, jossa roikun säännöllisesti. Se pitää kummasti rangan suorassa ja alaselän vetreänä.

    VastaaPoista
  2. Hei Maarit, mulla on ihan sama vika.. Lantio kierossa ja osteopaatin mukaan toinen puoli on siis noussut korkeammalle ja se vetää kaiken vinoon. Tuntuu ettei ranka tue alaselkää lainkaan. Kuinka olet tuota lantiota nyt huoltanut, tai onko sulla mitään vinkkejä jaettavana parempaan oloon? :)

    VastaaPoista
  3. Jäsenkorjaus olisi muuten varmaan ok, mutta sekin varmaan parantaa tilannetta hetkeksi. Pyrin eroon tarpeesta käydä säännöllisesti jossakin käsiteltävänä. Kipillä venyttely on varmaankin hyvä. :)

    Olen pyrkinyt siihen, että itse kuntoutan sen ja pidän sen jatkossa kunnossa niin, että tarve kaikenlaisille käsittelyille on mahdollisimman vähäinen. Niin keho varmasti voi parhaiten.

    Kuntoutus on sisältänyt erilaisia fysioterapeutilta saatuja ja muualta haalittuja harjoituksia, venyttelyä, asentoa korjaavia harjoituksia, syviä lihaksia vahvistavia harjoituksia sekä ihan tietoista oikean asennon pitämistä. Tähän juurikin vahvat tukilihakset tottuivat yllättävän äkkiä ja uusi asento jäi pysyväksi muutamassa päivässä. Jos syvät lihakset eivät ole kunnossa, niitä pitää ensin vahvistaa ja silloin asennon muuttuminen voi kestää jopa kuukausia. Lantiossa lukossa olevat SI-nivelet täytyy avata ja saada jumpalla pysymään auki.

    Jäsenkorjaus varmaankin tekee näitä samoja juttuja, mutta miksipä sitä ei itsekin voisi tehdä. :) Oppii samalla taas kehon toiminnasta uutta.

    VastaaPoista