keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Huilia ja huoltoa



Ihanaa ja rentouttavaa keskiviikkopäivää! Varasin ajan hierojalle, vaikka ei yhtään tuntunutkaa siltä, että sitä välttämättä tarvitsisi. Vaan kuinkas sitten kävikään? Yläkropasta löytyi sen tuhannen jumia, kun siinä pöydällä makoilin. Selässä ja rinnassa oli niin hellää kohtaa että! Muutamat irvistykset tuli taas väännnettyä, mutta niin oli irtonainen olo pöydältä noustessa! Aivan mahtavaa, miten hyvä tunne siitä voikaan tulla. Taas aukesi lavat ja olkapäät ja ryhti asettui taas paikoilleen.

Viime hieronnasta on aikaa ja näköjään siihen jumitukseenkin jotenkin tottuu, eikä sitä enää huomaa... vaan tottakai se vaikuttaa treeniin. Ei jumissa olevalla lihaksella todellakaan tehdä yhtä tehokasta treeniä, kuin auki olevalla. Kun lihakset oli rentoina, naksuttelin itse vielä nikamat ja hyvänen aika kun nekin rutisi. Tsiljoona lukkoa aukesi. Nyt on niin mahtava olo. Ruoto liikkuu taas.

Tänään on lepopäivä ja jalkahieronta vielä iltapäivällä. Aivan huippua! Kuinka ihmeessä niin kauan annoin taas mennä ilman hierontaa. Nyt kun ajattelen, niin treeni on ollut jonkin aikaa aika tukkoista. Tiedän jo nyt, että seuraavan kerran tulee ihan huipputreeni! Enää en anna mennä näin kauan hierontojen välillä.



Eilen aamulla kiusasin olkapäitä taas urakalla. Pystypunnerrusta, pystysoutua, viparia pudotussarjoina ja takaolkapäille supersarjoja ristitaljassa. Mehut pois! En tiedä, miten olkapäätreenistä saa aina niin rankan, mutta sitä se on. Keräilen itseäni usein lattialta sarjojen päätteeksi. Lissee leveyttä hartioihin! :)

 
 
Gold medals aren't really made of gold. They're made of sweat, determination, and a hard-to-find alloy called guts.
- Dan Gable

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti