torstai 20. kesäkuuta 2013

Unelmana terveys

Syksyn kisat lähestyvät ja monella kisaajalla dieetti sen kun kiristyy. Mielessä siintää kisalava: kisakuntoon on pakko päästä! Mutta. Paino ei putoa kalorien vähentämisestä ja aerobisen lisäämisestä huolimatta, väsyttää, kiukuttaa, eikä uni tule, kroppa ei toivu treeneistä, tulee sitä ja tätä kipua sekä kaikenlaista uutta vaivaa. Juostaan hierojalla ja fysioterapeutilla, otetaan pilleriä ja kapselia toisensa perään ja kineesioteippiä kuluu. Kiire on ja stressi painaa päälle, rentoutua ehtii varmaan sitten joskus kisan jälkeen...

Dieetti ja sen mukanaan tuomat ongelmat ovat taas ajankohtaisia. Mieleen tulee varmaan, että onko tämä terveellinen laji ensinkään? Fitness. Sen luulisi pitävän sisällään terveitä arvoja, terveellisten ja terveyttä edistävien elintapojen, ruoan, liikunnan ja levon tuomaa hyvää oloa. Näin onkin silloin, kun pitäydytään kuntoilussa itseä varten, oman hyvinvoinnin eteen. Kun puhutaan fitnessistä kilpaurheiluna, ollaan aivan toisenlaisen todellisuuden edessä. Tämä monesti unohtuu.

Kyse on todellakin kilpaurheilusta, ei tavanomaisesta arkiharrastuksesta, vaikka se tuntuukin olevan nykypäivän käsitys - kaikki haluavat olla fitnesstähtiä. Kilpaurheilu on aina kovaa ja raakaa peliä. Vain parhaimmat ja urheilulle eniten omistauvat pärjäävät. Kyse ei ole edes vain tahdosta ja omistautumisesta, vaan tällä tasolla vaikuttavat myös geenit - ominaisuudet, joihin ei pysty vaikuttamaan.

Kaikista ei tule pikajuoksijoita. Heillä pitää olla nopeatempoiseen lajiin sopiva lihasrakenne. Kaikista ei tule mäkihyppääjiä. Siihen tarvitaan kevyt rakenne ja ponnistusvoimaa. Formulakuskeilta edellytetään hurjapäisyyttä ja nopeita refleksejä. Kaikista ei tule... menestyviä fitness-kisaajia. Tiettyyn pisteeseen jokaisella on mahdollisuudet lajissa kuin lajissa, mutta sitten tulee seinä vastaan. Kropan ominaisuudet eivät taivu kyseisessä lajissa parempaan tulokseen. Silti moni yrittää vaikka väkisin hakata päätä seinään. Ohitetaan kropan viestit siitä, että enempään ei pysty. Ei ymmärretä, että kyse on omasta terveydestä ja päätöksistä, joilla voi olla vaikutusta loppuelämään. Kisaaminen, kuuluisuuden tavoittelu ja korkealle asetetut tavoitteet ovat sumentaneet järjen äänen, jos oman kehon viestejä on edes koskaan opittukaan tunnistamaan.

Dieetin aikana aineenvaihdunnassa tapahtuu monia muutoksia. Voi olla vaikeaa erottaa, milloin on kyse jostain vakavasta. Netistä löytyy monia tarinoita siitä, miten kisadieetti (tai ylipäätään liian rankaksi vedetty laihdutusdieetti) on pilannut terveyden. Syömishäiriöistä olen kirjoittanut aiemmin, nyt en puutu niihin. Uhkana on myös elimistön loppuunpalaminen, ylirasitus. Onko tämä lista tuttu dieettaajille: väsymys, lisääntynyt unen tarve, palelu, painonnousu, turvotukset, ummetus, yleinen hidastuneisuus, hidastunut aineenvaihdunta, masennus, hiusten kuivuminen/ohentuminen ja kuukautishäiriöt.

Aivan. Tämä sama lista on hyvin pitkälti esillä aina, kun puhutaan diettaamisesta. Ne tuntuvat monen mielestä vain kuuluvan dieettiin. Todellisuudessa mainitussa listassa ovat kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet. Elimistölle liian rankka dieetti voi aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia sen toiminnassa ja aineenvaihdunnassa. Kilpirauhasen toiminnan voi sotkea myös erilaisilla aineilla, joilla on tarkoitus tehostaa rasvan polttoa. Pitkään jatkuessaan tällainen rasvanpolttokuuri voi johtaa siihen, ettei elimistön oma rasva-aineenvaihdunnan säätely enää toimi. Sen sijaan, että dieetin jälkeen olisi helppo pysyä hoikassa kunnossa, paino vain nousee mm. kilpirauhasen vaajaatoiminnan takia. Moni entinen kisaaja joutuu loppuelämänsä syömään lääkkeitä, jotta he voisivat elää normaalia elämää ja jaksaisivat toimittaa edes normaalit arkipäivän askareet puhumattakaan liikunnasta. Työkykyiseksi toipumiseen voi mennä kuukausia, jopa vuosia.

Kuinka moni dieettaajista osaa vetää rajan siihen, milloin väsymys, unettomuus ja muut oireet johtuvat dieetistä, milloin jostain vakavammasta? Missä kohtaa väsymystä rajan tulisi olla? Jos elimistö oireilee, onko järkevää jatkaa pään takomista seinään ja ottaa riski, että tapahtuu jotain peruuttamatonta?

Dieetin onnistuminen, sen helppous tai vaikeus on hyvin pitkälti kiinni yksilöllisestä aineenvaihdunnasta, johon ei voi tai ei mainitusta syystä kannata yrittää vaikuttaa. Kaikilta rasva vain ei pala yhtä helposti. Ihminen, jolla on valmiiksi hidas aineenvaihdunta ja joka on ruumiinrakenteeltaan perinnöllisesti tukeva, joutuu tekemään enemmän töitä sen eteen, että pääsee kisalavojen edellyttämään rasvaprosenttiin, kuin henkilö, jolla on nopea aineenvaihdunta ja joka on luonnostaan hoikka. Se voi onnistua kerran tai pari, mutta sen jälkeen on todennäköistä, että vaikeudet aineenvaihdunnan kanssa alkavat. Dieetit muuttuvat vaikeammiksi ja vaikeammiksi. Jossakin vaiheessa kannattaa pysähtyä meittimään, kumpi on tärkeämpää, kisaaminen vai terveys?

Kaikille kisaajille ja muille dieettaajille toivon onnistumisia ja menestystä, mutta muistakaa kuunnella kehoanne. Terveys on arvokas asia ja liian usein sitä pidetään itsestään selvyytenä, kunnes se menetetään.


“It is health that is real wealth and not pieces of gold and silver.”
- Mahatma Gandhi
 

3 kommenttia:

  1. Anonyymi6/21/2013

    Jahas, ei tainnu olla ihan "oma" päivitys. Voi voi....

    VastaaPoista
  2. Ihan omasta päästäni kirjoitin. Samasta aiheesta on varmasti joku muukin kirjoittanut ja hyvä niin. Varmasti on monia, jotka eivät lajin vaaroista tiedä ja on hyvä että niistä puhutaan. Omakohtaista kokemusta, jos sitä tarkoitat, asiasta minulla ei onneksi ole ja toivon, ettei kenenkään muunkaan tarvitsisi näitä asioita käydä läpi...

    VastaaPoista
  3. Kiitos Juha pohdiskelevasta kommentista, en julkaissut sitä, kuten pyysit. :) Ehkä ongelmat tosiaan voitaisi monessa tapauksessa välttääkin, jossakin vaiheessa diettiä. Ehkä dieetti aloitetaan usein liian myöhään ja se joudutaan vetämään liian rankaksi? Jos pudotettavaa on paljon, olisi varmaan hyvä tehdä dieetti kahdessa osassa ja paljon pidemmällä ajalla. Ja niiden välissä pitää palauttava jakso.

    Toivoisin todella, että valmentajat pitäisivät huolta valmennettavistaan, etenkin nuorista. Liian moni kisaaja valittaa, miten rankka dieetti on. On ikävä kuunnella, miten moni ei jaksa treenin ohella muuta kuin itkeä voimattomana sohvalla ja syödäkään ei saa juuri mitään, ei nukuta, pyörryttää, oksettaa... Millaisen karhunpalveluksen siinä itselleen tekee, jos tällaista dieettiä puskee eteenpäin kuukausi-/viikkotolkulla? Kehon viesti on kuitenkin melko selkeä ja voimakas: asiat eivät ole hyvin. Unelmista on ikävä luopua, mutta onneksi voi itse valita, mikä unelma on tärkeämpi kuin toinen.

    VastaaPoista