keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kisafiilistelyä

Nyt kun kisoista on jo reilu kolme viikkoa, on kiva palata vielä kisapäivään. Se jäi kyllä mieleen yhtenä ihanimmista päivistä elämässä. :)

Aamulla huoltajani lähti hotellin ravintolaan aamupalalle ja minä söin omia eväitä huoneessa. Tosin kävin täydentämässä baarikaapin tarjontaa muutamalla kananmunalla. Baarikaappi sai nimittäin ihan uuden sisällön heti saavuttuamme hotelliin. Juu ja ei, emme juoneet edellistä sisältöä... ;)

 
 
Aamusta lähdimme sitten meikkiin. Tällä kertaa ei edes pyörryttänyt. :D
Viimeeksi vuosi sitten oli verenpaine kisa-aamuna niin alhaalla, että paikallaan istuessa meinasin pökertyä. Aina kun sivellin irtosi silmästä, mun piti heilua ja ravistella itseäni, etten olisi kuukahtanut. Tällä kertaa onneksi sain tosiaan juoda, niin sitä ongelmaa ei ollut.
 
Mulla on normaalistikin tosi alhainen verenpaine ja nestevaje sitä tietysti laskee entisestään. Se häiritsee jopa offillakin treeneissä. En esimerkiksi voi tehdä selän ojennusta sellaisessa penkissä, jossa joutuu vuoroin pää alaspäin ja vuoroin ylöspäin. Mulle tulee siinä niin huono olo, että parin sarjan jälkeen tuntuu, että kolmanteen tarvii jo ämpärin alle. :) Eikä se ihan heti sitten helpota. Samoin dieetin loppuvaiheessa korostuu se, kun kyykystä noustessa silmissä sumenee ja pitää hetki odotella tähtien vähenemistä silmissä ennen kuin lähtee askelkyykkykävelyä tekemään käsipainojen kanssa. Täytyy sanoa, että onneksi mun kroppa ei kerää nesteitä... jos niin olisi, niin en tiedä, millä pysyisin tajuissani kisoissa, jos pitäisi olla pitkään juomatta. Onneksi ei tarvitse. Eli jos joskus pökerryn lavalla, niin vettä vaan! Se ei siis johdu jännittämisestä ;)
 

 

 
Meikin jälkeen oli hetki aikaa kellahtaa hotellin sänkyyn. Sen jälkeen lähdettiin laittamaan viimeistelyvärit päälle. Taitaa olla parempi, että siitä ei ole sen enempää kuvitusta ;) Vaikka lavalla väri näyttää lähinnä hyvin ruskettuneelta, niin oikeasti se on suklaanruskea. Sen verran kirkkaat valot on lavalla, että värit haalistuu. Biksutkin olivat kunnon pinkit, mutta lavalla hempeän vaaleanpunaiset. Ja yleisöstä ei myöskään paljoa näe. Tummia hahmoja. Mutta tosiaan sen verran hurjan värinen olin, että ihan pari kertaa kaupungilla kävellessä tuli pahoja silmäyksiä, että "Onpa tyypillä mennyt rusketus vähän överiksi..." :D Itsestä se oli lähinnä huvittavaa.
 
Vielä hiukset kuntoon ja samalla evästä suuhun. Hetki hetkeltä fiilis vaan nousi ja nousi. Kohta sitä mennään lavalle! Oli ihan mahtavaa!
 
 
Kiitos vielä Maria / Hair Studio Maicci. Käykääpä tutustumassa Facebook sivuun. :)

 
 
Pian olikin aika suunnata Kultsalle. Oltiin siellä reilu tunti ennen kisan alkua. Tiesin, että meidän sarja on ihan alussa, joten piti tehdä äkkiä kaikki valmistelut. Saatiin ihan hyvä paikka backstagelta.
 
Venyttelyä, syömistä, pumppailua, jotta poset aukeaa ja lihakset olisi lavalla pumpissa. Vaikka edelleenkään en niin täyteen lihasten hiilarivarastoja tankkaillessa ollut saanut, että kunnon pumpin olisin aikaiseksi saanut. Mutta parhaani tein. Ensi kerran voi siis (jos vaan jaksaa syödä) tankata vieläkin enemmän. Kuntokun ei mulla näköjään siitä mene pilalle/yli kovinkaan helposti. Kuten aiemmin kirjoitin, se ei tahdo muutua enää kisaviikolla millään.

Kuulemma kolme päivää kisan jälkeen, kun tapasin valmentajan, oli selkälihakset vasta täynnä... ja onhan ne, kun kuvia katsoo, paljon suuremman ja paksumman näköiset... lavalla ne oli vielä lituskat ja pienet. Mutta etureidet oli jo vähän yli. Edelleen on siis hieman epätasapainoa ylä- ja alakropan välillä, mutta taas saatiin uutta tietoa ja uudet lääkkeet seuraavaksi kerraksi. Tasapainoilua nuo viimeistelyt on. Hyvä, kun jäi vielä parannettavaa, niin seuravan kerran voin olla taas vähän kovempi pala. ;) 
 
 

 
 
Huuu! Kohta se on menoa. Tässä jonotetaan jo lavalle menoa! Oli se mahtavaa!
Ensin käytiin lavalla alkukisassa ja vähäksi aikaa ehdittiin lavan taakse. Korut päälle ja henkisesti valmistautumaan finaaliin. Sitten taas jonoon.
 
Asentoja treenasin vielä lavan takanakin ja T-kävelyä kävin läpi, jotta se varmasti on mielessä, eikä lavalle mennessä iske black out... Vaan yllättävän lähellä olivat merkit, jossa kävely ja poset piti ottaa. Olin jotenkin varautunut kävelemään paljon lähemmäs lavan etuosaa.  Nyt aikataulut oli järjestetty niin, että kisa meni kilpailijan kannalta suhteellisen nopeasti läpi. Ennen finaalin alkua on odoteltu kauemmin. 
  
Suurin pysti siis tuli ja valmentaja oli tietysti erittäin tyytyväinen. Kiitos Mika parhaalle valmentajalle!
 
 
 
 
 
Tovin vielä lavan takana jännitin tiimin toisen kisaajan puolesta ja herkuttelin sipseillä, irtokarkeilla ja suklaalla, jotka sitten kuitenkin maistuivat liian makeilta... arvaahan tuon taas. Sitä kuvittelee dieetillä niitä himoitsevansa, mutta mitä ne oikeesti on? Pelkkää sokeria ja rasvaa. Myök. Jännä, kun koskaan ei sokeripalaa himoitse, mutta kun siihen laitetaan maku- ja väriaine, niin johan tekee (muka) mieli. Hmmm...

Suklaakakun olin tilannut myös ja sitä piti sitten maistaa ennen syömään lähtöä. Kisa oli niin yllättävän äkkiä ohi, että pöytävarausta piti aikaistaa. Onneksi joku muu seurue oli perunut oman varaksensa, muuten koko poppoo olisi saanut odotella neljä tuntia...


 
 
Kun katsotte tarkkaan niin tuossa on lautanen täynnä ruokaa.... ;) En jaksanut kaikkea... mutta jälkkäriä, sitä meni kolme isoa palloa jäätelöä, kermavaahdon ja suklaakastikkeen kera. Ei ollut liian makeaa. Tankatut energiat käytettiin sitten tanssilattialla aamuyöhön asti...




... ja seuraavana aamuna sai syödä sitten sen hotelliaamiaisenkin... juustoa! Ah. Sitä oli dieetillä ikävä. 
 
Ihan mahtavat muistot jäi. Nyt kovaa treeniä, kasvamista, asentojen hiomista ensi kevääseen asti.
 
 
Välillä pitää nauttia!

4 kommenttia:

  1. Sun hiukset oli kyllä tosi tyylikkäät. Kruunas koko paketin =)

    VastaaPoista
  2. Oot kyllä niin UPA! Ja aivan huikeaa, paranet ku viini vanhetessaan! <3 TSEMIÄ Nainen!!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi5/11/2013

    Hei,
    Vilahdatko Utin Kultsan kisaprojekti videossa Fastin sivuilla? Entä kisailutouhu tulevaisuudessa, onko tavoitteita?

    -Jussi

    VastaaPoista
  4. Hei Jussi! Hmm.. paljon mahdollista. En ole nähnyt ko. videota, mutta muistan eksyneeni kameran eteen Utin kuvatessa... pahoitteluni :) Ensi keväänä uudelleen lavalle. :) Katsotaan miten se menee ja päätetään sitten syksystä.

    Kiitos Sportti-Muija ja Kerttu! Toivotaan, että paranee taas ensi vuodeksi. :)


    VastaaPoista