perjantai 28. joulukuuta 2012

Reeniä ja riisipuuroa


Ylätaljaa lapiokahvalla.
 
 
Dieetti se etenee. Alkaa tuntua myös omassa olemuksessa. Olo on sellainen solakampi, kevyempi, kun kaikki se tavanomainen pöhötys on häipynyt ja alkaa hiljalleen kutistua. Tämä on niitä parhaita puolia dieetissä. Mukava, kevyt olo. Vielä ei ole nälkä pahemmin kolkutellut. Sen verran hyvin on kunto kuitenkin edennyt, että jouluna sai tosiaan jo vähän tankkailla. Ja tästä eteen päin säännöllisesti. Se on hyvä se. Saa lisää energiaa treeneihin ja lihakset säilyy paremmin. Uskomaton nautinto voi ollakin kun saa syödä ihanaa riisipuuroa iiissoooon lautasellisen. :) On se vaan niin hyvää.
 
Joulun välipaloja: riisipuuroa ja uuniomenaa. Naaam!
 
 
Toisinaan tuntuu, että on vaan laiha läski... tulee olo ettei ole saanut mitään aikaiseksi. Kaikki muut näyttää niin kovilta itseen verrattuna... lienee tosin aika tavallista. Etenkin dieetillä tuntuu, että tällaiset ajatukset pyrkivät päähän. Silloin tarkkailee kuntoa kuitenkin niin paljon enemmän kuin offilla. Alkaa nyppiä ja puristella niitä ihramakkaroita ja miettiä, miksei ne jo lähde... Pitäisi yrittää vaan olla vertaamatta itseään muihin, ennemmin katsoa, mitä on itse saanut aikaiseksi. Jalat palautui taas maanpinnalle, kun kaivoin esiin 2,5 vuotta vanhoja kuvia. Onhan sitä vissiin jotain tosiaan saanut aikaiseksi. Kammottava tasapaksu (=ohut, kapea, ruipelo) yläkroppa on sittenkin saanut muotoa. Kyllä se kova työ tuo tulosta, vaikkei sitä itse aina näe. Sitä sokeutuu, kun joka päivä tutkailee. Pitää vaan uskoa. Vain siten saa edistystä aikaiseksi. Positiivinen mieli ja usko itseen, se vie eteen päin.
 
joulukuu 2012
 
kesäkuu 2010


Treeni kulkee vieläkin hyvin. Aamut on tosin tahmeita treenailla, mutta ei siinäkään auta muu kuin rutistaa se mikä irti lähtee. Tuntuma on se tärkein, ei se että rautaa on aina yhtä paljon (tai enemmän). Sama se, millä painolla lihas on väsytetty. Loppuun asti vaan, ne on ne viimeiset rutistukset, kun merkkaa jotain. Vielä ne pari toistoa, jota tuntuu niin ylivoimaisilta. Usko, että ne jaksat vielä puskea. Näe itsesi onnistumassa. Periksi ei anneta, ellei sitten tekniikka ala pettää. Loukkaantumiset ei ole toivottavia. Eiköhän näillä eväillä jaksa taas vähän aikaa uskoa itseensä. :)


Sivuposekin paranee.

 
Kovia treenejä!


2 kommenttia:

  1. Haha, täälläkin on justiinsa sellainen olo, että MITÄÄN ei tapahdu. Varsinkin nyt, kun jouluflunssa on vienyt neljän päivän treenit. Onneksi vaikuttaa siltä, että jo viikonloppuna pääsisi takaisin sorvin ääreen. Itselläni on nyt viimeisen 1,5 dieettiviikon aikana paino jämähtänyt. Niin no, nyt sairastelun ja tekemättömyyden seurauksena se tietenkin lihasten tyhjetessä humpsahti alas, mutta nousee todennäköisesti taas, kun saan lihaksiin eloa. Hassua muuten, että vaikka vaaka ei heilahda, on silti snadisti kiristyneempi olo. No, ehkä se paino lähtee alaspäin viimeistään seuraavalla stepillä. Heh, onneksi minulla ei ole tuota kilpailun tuomaa painetta eikä tarvitse alkaa tekemään hätäsuunnitelmaaa.

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä jännä. Itsestäkin tuntuu, että jalat on kiristyneet, vaikka vaa'assa ei ihmeempiä muutoksia näy. Paranemisia ja hyviä treenejä sen jälkeen :)

    VastaaPoista