torstai 18. lokakuuta 2012

Ajatuksen juoksua

 
Tervehdys! Koetin tuossa vertailla vielä vuosi sitten otettuja dieetin aloituskuvia ja viime viikonloppuna otettuja posekuvia. Asennot on parantuneet todella paljon. Se näkyy ainakin selkeästi, että jalkojen osalta lähtökunto on huomattavasti parempi, siis vähärasvaisempi. Ja ehkäpä muutenkin. Kun paino on kuitenkin sama, niin jotain muutahan täytyy olla tullut rasvan tilalle... Silti oma mieli selittää kaikki kuvien  eroavaisuudet sillä, että "en varmaan vaan ole tuossa jännittänyt tuota lihasta" tai "asento on vähän erilainen" tai " kuvakulma on eri". (Ikävä arki-minä) Joopa joo. ON SITÄ LIHASTA TULLUT! Pitäisi se nyt vaan uskoa! :D 
 
Ainakin kun käy vilkaisemassa reilun parin vuoden takaisia kuvia, niin ei voi olla tulematta hyvälle mielelle. Naurattaa jo pelkästään se ruipelo (joka silloin kuvitteli olevansa hurjan lihaksikas...?)... puhumattakaan niistä asennoista! Lähinnä tulee mieleen lentoon lähdössä oleva harakka. Valitettavasti en millään kehtaa niitä kuvia tänne laittaa. Hihittelen niille yksinäni silloin tällöin. :D Suosittelen säännöllisesti otettuja posekuvia, ihan vaikka omaksi iloksi. Tämän viikon pose:
 

Meinaa iskeä hyvissä ajoin taas sellainen "syö vielä kun voit". Hirveä himo kaikkia herkkuja. Viimeeksi keräsin juuri ennen dieettiä turhia lisäkiloja dieetattavaksi. Vielä viimeisenä iltana piti lähteä kauppaan ja palasin häntä koipien välissä mukana kassillinen karkkia, vanukkaita, sipsejä, ties mitä, joita en sitten edes jaksanut kaikkia syödä. Yritän olla päästämättä tilannetta samaan. Tokikaan dieetti ei heti ala miinuskaloreilla vaan siirtymisellä ruokavaliolle eli tarkemmalle ruokien punnitsemiselle ja syömiselle. Herkut saavat jäädä. Nyyh. Muuten ei ihan älyttömästi tee mieli, kunnes ne on kielletty...

Dieetillä huomasi hyvin, miten teki mieli ihan kaikkea, haaveili tavallisista, herkullisista, kermaisista ruuista, juustoista jne. Kisojen lähestyessä sitä hankki kaapit täyteen herkkuja odottelemaan sitä onnen päivää, kun niihin pääsee käsiksi. Taas virhe. Kuinkas sitten kävikään? Eihän ne sitten enää maistuneet. Ja kun niitä kuitenkin päivät pitkät sitten söin, hävisi raja mässäämiselle kokonaan pitkäksi aikaa. Kaikki meni ja lisää teki mieli.

Toivottavasti olen tuosta oppinut tai saisin ainakin hallittua himoni ja jätettyä herkut kauppaan. On tämä siinä mielessä haastavaa ja vaatii itsetuntemusta, lujaa mieltä ja ripauksen järkeäkin, ettei kehitä tässä harrastuksen sivussa itselleen syömishäiriötä. Tätä on pakko, ainakin minun, tietoisesti ajatella taas näin dieetin lähestyessä, kun ajatukset alkavat liikaa suuntautua syömiseen. Näillä eväillä.

Treenipoweria!

4 kommenttia:

  1. Anonyymi10/18/2012

    Moikka,

    Itselläni syöminen "järkeistyi" ja kun aloin kiinnittämään enemmän huomioita ruoka-aineiden koostumukseen ja varsinkin siihen, missä muodossa hiilihydraatit ovat. Koitin löytää sellaisia ruoka-aineita; pastaa, mysliä jne. joiden hiilihydraateista olisi mahdollisimman pieni osa sokereita.

    Muutoksen myötä huomasin, että pärjään hyvin ruokailusta toiseen eikä verensokeri heittele samalla tavoin kuin aiemmin. Syömiset pyrin jaksottamaan 3 tunnin sykleihin. Tällöin ei mitään suurta nälkää kerkeä muodostumaan, eikä missään vaiheessa tule sellaista oloa että nyt vedetään tankki täyteen. Samalla katosi myös silloin tällöin päätään nostanut makeanhimo.

    Toinen juttu on, että ruokaostokset mielestäni kannattaa ajoittaa mahdollisimman pian ruokailun jälkeen. Tällöin tulee ostettua vain oleelliset ruoka-ainekset ja kaikki muut ruokakaupan heräteostokset jäävät tekemättä. Minun kohdalla homma toimii näin ja on varsin helppoa. Muistaa vain ettei mene nälkäisenä ruokakauppaan :).

    Tuosta "syövieläkunvoit"-ajatuksesta olen samaa mieltä, kannattaa koittaa hillitä viime hetken syömisintoa. Olipa painon nousu 0,5 tai 3 kiloa, kaikki ylimääräinen on kuitenkin hikoilta pois ennemmin tai myöhemmin ennen kisoja.

    Lopuksi pitää vielä todeta, että lähtökunto on varsin hyvä ja tuosta on helppo aloittaa valmistautuminen tuleviin kisoihin :).

    Hurjasti tsemppiä treeneihin ja tuleviin kisavalmisteluihin! Kyllä se kova ja perusteellinen työ palkitaan :)!

    -V-



    VastaaPoista
  2. Tervehdys V! Juuri näin minäkin pyrin syömään, mutta kyllä silti mieli tekee joskus herkkuja... :) Vilja-allergian takia, joutuu pitämään muutenkin omia eväitä mukana, kun joka paikasta ei välttämättä saa sopivaa syötävää. Kotimaiset viljat on vaan siis korvattu riisillä, perunalla, tattarilla...

    Joskus taas kiireessä kello hujahtaa huomaamatta ja se nälkä iskee. Olen todennut tuon saman, että nälkäisenä ei kauppaan saisi mennä. Usein ehdin kauppaan niin viimetingassa ennen sulkemista, että ehtii juuri juosta hakemassa lapulla olevat ruoka-aineet... ei ehdi jäädä noukkimaan ylimääräisiä. Sekin on ihan hyvä ja toimiva keino ;)

    Kiitos! Kyllä täällä mennään 100 lasissa eteenpäin. :) Hyviä treenejä sinnekin!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi10/22/2012

    Moi,

    Omat eväät on kyllä varmin tapa tietää mitä suuhunsa laittaa :). Itse kokkailen kaiken muun ruoan, mutta työpäivinä lounaan "joudun" syömään tässä toimiston lähellä olevassa lounasravintolassa. Ravintola toimii buffet-periaatteella ja siihen kuuluu kaikki alkukeitosta jälkiruokaan, jonka tosin skippaan lähestulkoon aina. Valikoima on hyvä, eikä ruoan laadusta voi valittaa. Lisäksi paikka on myös sangen edullinen.

    Kiireessä ruokaostoksille. Varmasti myös oiva tapa jättää heräteostokset hyllyihin :)!! Mitä yleensä kiireeseen tulee, minun kohdalla nälkä on oiva sisäinen kello. Vatsa vaatii jotain täytettä 3-3,5 tunnin välein. Hyvin on kroppa tottunut siis normirytmiin :). Työmatkat ovatkin asia erikseen, nälkä pääsee useasti yllättämään vaikka kuinka koitan valmistautua niihin välipalojen kera.

    Keep on Pumping :)!!!

    -V-


    VastaaPoista
  4. Moi,

    Buffethan on hyvä, jos ruoka-aineet saa lautaselle valita itse. Kyllä tässä aika hyvä näppituntuma kehittyy, mistä tulee minkäkin verran hiilareita, rasvaa ja protskuja.

    Joskus on vaan töissä niin täysi tohina päällä, ettei ruoka tai nälkä käväise mielessä... kello livahtaa niin äkkiä eteen päin sellaisina päivinä. Vaan täytyy yrittää syödä säännöllisesti, jotta jaksaa treenailla.

    Tuloksekkaita treenejä sinnekin!

    VastaaPoista