lauantai 21. heinäkuuta 2012

We're gonna do it to the max, when we do it



Eilen tapasin valmentajan. Olen saanut lisää lihasmassaa olkapäihin (etuosaan, sivuille ja taakse), selkä on levinnyt ja jopa rintaa olen onnistunut kasvattamaan. Itsestäkin on tuntunut, että jotain olisi tullut, mutta hyvä saada vahvistus vielä, kun ei sitä muutosta itse aina niin hyvin näe. Ei ole varma johtuuko kasvu vain siitä, että lihasten päälle tulee ihraa... vai kasvaako ne oikeasti :D. Vaikka eipä mulla edelleenkään ole rasvaa kovin paljon tullut yläkroppaan - sama suunta jatkuu. Alakroppaan sitä kertyy taas.

Juuri selkää, olkapäitä ja rintaa olen tahkonnutkin urakalla ja se on tuottanut tulosta. Oli mahtavaa kuunnella, kun valmentaja luetteli näkemiään muutoksia. Ihan mahtavaa! Tuli hurjasti lisää motivaatiota, vaikka kohdillaan se on ollut tähänkin asti. En malttaisi aina odottaa, että seuraava treeni tulee, vaan tekisi mieli mennä vaikka jo seuraavana päivänä tahkoamaan uudelleen selkää tai rintaa tai olkapäitä. Mutta kaikki vuorollaan. Motivaatio on siis kohdillaan. Jopa jalkatreeneihin se näyttää taas löytyneen. Kunhan pääsen vauhtiin, niin saan piiskattua hyvän treenin. Huippua!




Tänään on salilta lepopäivä, vaikka nyt olis kyllä into niin tapissaan, ettei malttaisi sitä pitää. Vaan täytyyhän sitä lepoakin välillä olla. Lenkkarit sen sijaan vetäisin jalkaan ja kirmasin ulos. Sellaiset mukavat 6 km hölköttelin. Lämpötila on 18 astetta... ja vaikka välillä ripsautti vettä ja tuulikin yritti vilvoittaa, niin hiki kyllä tuli. :) Olisin oikeastaan toivonut pari astetta viileämpää. Tai sitten sadetta. Mulla kun tuo metabolia tohottaa muutenkin sen verran kierroksilla, että kuumaa en siedä yhtään, heti tulee tukala olo. Kun lämpötila alkaa olla 20 tai yli, niin hyydyn kyllä aika äkkiä. Samoin saunan ystävä en ole koskaan ollut. En sielläkään pysty olla kuin pari minuuttia.

Melkoinen koettelemus olikin ennen kisoja, kun kävin testaamassa sellaista infrapunapussia. Siellä kun olisi pitänyt olla 60 asteessa vähintään 30-40 min, jotta se alkaisi vaikuttaa ja hiki virtaisi. Kyselin jo ensimmäisen viiden ja äärettömän pitkältä tuntuneen tuskaisen viiden minuutin jälkeen, että joko sieltä pääsee pois... lämpötilaa alennettiin 30 asteeseen ja sisulla sinnittelin vielä puolisen tuntia. Kokemus olisi kai pitänyt olla jotenkin rentouttava... vaan ei kyllä minulle ollut. Olo oli ahdistavan tukala, vaikka join koko ajan. Hikoilu ei meinannut lakata ollenkaan sen jälkeen. Piti testata ruiskuväriä, mutta ei se meinannut tarttua sitten yhtään, vaan valui vaan pois, kun elimistö kävi niin kierroksilla :D

Minkäpä sille aineenvaihdunnaalleen kovin paljon mahtaa. Vauvanakin olin ruipelo, ilman sitä vauvoille tavanomaista pulleutta. Tikku. Sama jatkui lapsena. Neuvolassakin epäiltiin, etten saa tarpeeksi ruokaa, kun olin niin laiha. Silti söin kolme (isoa annosta) lämmintä ruokaa päivässä sekä välipaloja. Olen aina vähän hävennytkin sitä, miten paljon syön, siis miten isoja annoksia ja miten usein ja vastaavasti ihmetellyt, miten muut pärjäävät sellaisilla linnunannoksilla. Kylässä ollessa en useinkaan kehtaa ottaa riittävästi ruokaa, vaan saman verran kuin muutkin ja sitten on nälkä ruuan jälkeenkin. Tai jos otan, niin muut kyllä katseillaan antavat ymmärtää, että onpas tuossa lautasella melkoinen kasa pöperöä... :D Onneksi nykyään voi syystä ottaa omat eväät ja hyvällä omallatunnolla syödä sopiva määrä... vaikkakin edelleen ei sitten meinaa kehdata niitä välipaloja koko ajan kaivaa esiin. Töissäkin nauroivat, kun dieetilläkin kannoin joka päivä kassillisen ruokaa jääkaappiin, enemmän kuin kukaan muu. :D

Vaan kyllä sitä rasvaakin kertyy, kun ahtaa riittävästi kaloreita. Pakko, sillä muuten ei lihaskaan kasva. Tahtoo mennä kalorit muuten ihan vaan perusaineenvaihduntaan, joka on melko korkea. Kovan työn takana on siis lihaskasvu. Saapi syödä tosissaan ja treenata. Niin olen ymmärtänyt, että lihasmassan hankinta saattaa olla vaikeampaa kuin sellaisella, jolla on hitaampi aineenvaihdunta ja siltä se itsestäkin tuntuu. Muut kasvaa silmissä, mutta itse ei... no, lienee ihan tavallinen ajatus kyllä ihan jokaisen kisaajan päässä. Omaa kehitystä vaan ei näe, kun joka päivä sitä tarkkailee. :)

Osaksi syypää lienee yliaktiivinen maksa, joka sekin tohottaa ihan omilla kierroksillaan. Lääkkeitäkin pitää syödä tupla-annosta normaaliin nähden, jotta olisi vaikutusta. Millään treeniboostereilla ei ole mitään vaikutusta, edes sellaisilla, joita vahvoiksi sanotaan... Hiilareita ja rasvaa se varmaan polttelee ihan innoissaan... Dieettaaminen on siis mulle superhelppoa. Onneksi sitten edes niin. Saan syödä dieetilläkin enemmän, kuin moni normaali nainen syö tavallisesti. Eipä tule väsy, mutta rasvaa palaa ja paino putoaa ihan huomaamatta. Kisadieetti ei siksi ollutkaan oikeastaan minkäänlainen koettelemus kropalle. Iloinen täytyy siis olla, jos jotakin kehitystä lihaksiin saa aikaiseksi. Tuleehan sitä, kun kovasti töitä tekee. 

Tulipahan kertoiltua pitkät pätkät.... vaan mielenkiintoista on oppia asioita itsestään ja kropan toiminnasta tässä matkan varrella.





Posti toi vähän täydennystä kaappiin :) Ja toi se taas muutaman uuden treenivaatteenkin sekä uusia vetoremmejä. Edelliset menee niin kireälle, että alkaa vaan käsivarsissa poltaa ja sitten ei ehdi selkää saada väsymään, kun jo kädet on lähes tunnottomat eikä jaksa enää yhtään pitää kiinni. Toivottavasti uudet on paremmat ja saan selkään paremman tuntuman treenatessa. Josko se kasvaisi lisää :)

kasaritunnelma jatkuu...

The only way IS up!

1 kommentti: