sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Fitness Classic tunnelmia

Jes! Olo on kuin voittajalla - ainakin itseni voitin, vaikka sijoitus oli kovatasoisessa kisassa 7. Sarjassa oli todella monta huippukovaa mimmiä ja niukin naukin putosin finaalista. Se on harmi, kun T-kävely olisi ollut mun vahvuus, niin nyt se jäi sitten kokonaan kävelemättä - se kun on vain finaalissa. Olisin sillä varmaan parantanut sijoitustani. Mutta jäipähän vielä ässä hihaan seuraavaa kisaa varten :D

Onhan yläkropassa selvästi liian vähän lihasta, mikä oli ihan tiedossa. Jalkoihin olen TODELLA tyytyväinen! Niiden osalta ylitin omat odotuksenikin. Luulin, että ne jäisivät pehmeiksi tai pakarat roikkumaan, mutta ei. Ihan tikissä olivat :) Tiedossa oli, että jos jalat nyt vedetään timmiksi niin yläkroppa tulee näyttämään pieneltä, mutta jalat kuitenkin piti myös saada kisakuntoon. Tästäpä on hyvä jatkaa! Jalat on saatu ojennukseen, niiden suhteen ei ole enää koskaan huolta. Nyt vaan yläkroppaan lisää lihasta ja viimeistelyihin fiilausta niin avot. Paketti on kasassa. Olen siis oikein tyytyväinen kisaan. Ihana kokemus.

Pari Timo Laaksosen otosta pakkotoiston sivuilta:



 
Kisaviikko oli siis kiireinen ja niin oli kisapäiväkin - vaikka kisat alkoivatkin vasta kello 17. Aamulla  oli herätys kello 6.30 ja sain ensimmäisen kerroksen väriä pintaan. Seuraavaksi aamupala ja sitten kohti Turkua, meikkaukseen ja kampaukseen. Niiden jälkeen ehdin vielä ottaa mm. asentoja ja harjoitella kävelyä sekä lepäillä. Lounas ja toinen kerros väriä hotellilla. Sitten kohti konserttitaloa. Edelleenkään ei jännittänyt.

Takahuone oli melko pieni ja kesti hetken, että saimme hyvän paikan, jossa mahtui olemaan ja pumppailemaan. Kisaväri oli hiukan tuhriintuvaa sorttia, joten sitä piti fiksailla vielä takahuoneessa. Saattaapi olla, että ensi kerran kokeillaan toista sorttia. Saimme tiedon, että liput oli loppuun myyty, eikä katsomoon siis enää tässä vaiheessa miesten kisojen jälkeen mahtunut juurikaan uusia katsojia... Tarkoitti sitä, että kannustusjoukot jäivät oven taakse seuraamaan kilpailuja aulakahvilan tv-ruudulta.... Olivat kuulemma lopulta hiuksista minut sieltä tunnistaneet.... kiva.... Harmitti heidän puolestaan. Kun lavalle meno lähestyi niin sai jo raottaa sipsipussia ja suklaalevyn käärettä :D Nams! Se oli niin nautinto.

Lopultakin tuli meidän sarjamme vuoro ja asetuime odottelemaan jonoon. Katsomoon kurkkiessa alkoi miettiä, että tuonne sitä tosiaan ollaan nyt viimein menossa. Silti olin ihmeen rauhallinen. Mutta siellä lavalla se sitten iski. En tiedä, tuskin se näkyi katsomoon asti, mutta tärisimme siellä vierekkäin. Yritin hymyillä, mutta suupieletkin vapisivat niin, että kramppi iski niihinkin ja tuntui, että hymy muuttui irvistykseksi. Tätäkin tunnetta oli kaiketi liikkeellä muillakin ;) Ensimäinen vertailu meni ihan sumussa. Muistin vasta jälkeen päin aina, mitä jäi tekemättä... Pikkuhiljaa jännitys alkoi kuitenkin hellittää ja olo muuttua mukavammaksi ja oli jo ihan luonteva hymylläkin. Voi, kun olisinkin päässyt finaaliin, siitä olisi jo varmaan suorastaan nauttinut. Joku kannustusjoukko sinne oli sisällekin päässyt ja kannustushuutojakin kuului. Kiitos, keitä sitten olittekin :) 

Ja kun tuli tieto, että finaalipaikkaa ei tullut, saattoi ratketa syömään.... :) Toki siellä aulassa käytiin kannustusjoukoille sitten esittämässä livenä T-kävely ja anatomiset asennot. Pääsivät ihan eturiviin aitiopaikoille ja salamavalot senkun välkkyivät ;D Sitten hyvää ruokaa ystävien kanssa ja vielä hiukan yökerhoelämää, kunnes nukkumatti kävi muistuttamassa, että heräsin melko aikaisin... Tosin eihän siinä vielä nukkumaan päässyt, vaan sitä väriä piti pestä ja kuoria vielä tunti pois, jotteivät hotellin lakanat olisi olleet aivan ruskeat aamulla :)

Valokuvat jäivät sattuneesta syystä melko vähiin... täytyy käyttää näitä Mike Sirénin kuvia tässä kohtaa. Kuvat toisesta vertailusta ja minä tuossa oikealla.






Kaiken kaikkiaan oli aivan mielettömän ihana päivä, mistä osaava huoltaja piti huolen. Koko tämä taival kisoihin on ollut kertakaikkisen ihanaa, olen todellakin nauttinut siitä. Väsymys tai uupumus ei iskenyt edes tyhjennysten aikaan, vaan kisaviikollakin kaipasin kovaa treeniä ja juoksulenkkejä. Olo oli ihmeellisen energinen ihan koko ajan. Paria oksetusta ja huimausta lukuun ottamatta, mitään ihmeellistä ei ollut. Koska viime viikko otettiin joka tapauksessa kevyesti ja nyt saa taas syödä, jatkuvat treenitkin tästä. Kroppaa kuunnellen. Ensi kerran myös viimeistelyjä fiilataan, jotta saadaan yläkroppaan enemmän pumppia ;)

Oikein aurinkoista viikkoa!

10 kommenttia:

  1. sä oot upea! :) itse (lihaksettomana) laihduttajana tykkään todella lukea tätä blogiasi ja ihastella muskeleitasi! oli hurjan kiva lukea että kisat menivät mukavasti ja nautit kokemuksesta!

    VastaaPoista
  2. Kyllä mä niin odottelin, että olisit finalistien joukossa kävellyt lavalle. Piti miehellekin näyttää sun blogia, et hei tää on se Maarit jonka blogia olen seuraillut. Ihan mahtavat kisat, seuraavia ootellessa ;)

    VastaaPoista
  3. Mutta Maarit, olit niin kaunis!! nyt ei muutaku tahkoamaan lihaa yläkertaan!

    VastaaPoista
  4. Peukunkohotus Kaliforniasta! Fanitan sun jalkoja :) Hyvältä näyttää!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi4/16/2012

    oot kunnos mut toi VÄRI on ihan HIRVEE!!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Ninarchy! :) Mukava kuulla, että pidät blogista. Ehdottomasti nautin kisoista. :)

    Samaa minäkin olisin toivonut Sanna. Mutta tankkauksen osalta kisa ei mennyt putkeen ja lihakset jäivät hieman tyhjiksi... pyöreys jäi puuttumaan... jos ja jos... ;)

    Kiitos Miia. Aivan varmasti näin teen. Kohti seuraavia haasteita! :)

    Kiitos A. Sinivaara. Fanitan niitä itsekin nyt tässä kunnossa :D

    Olet oikeassa värin suhteen anonyymi - Tämän kanssa sattui ja tapahtui (mm. vesivahinko). Seuraavaksi ehdottomasti sellainen jota ei tarvitse korjailla koko ajan.

    VastaaPoista
  7. Hienoa Maarit, onnea saavutuksesta :) Ja ens kerralla sitten sinne T-kävelyyn saakka ehdottomasti <3 :))

    VastaaPoista
  8. Kiitos Saara! :) Kyllä, ehdottomasti, sen verran jäi hampaankoloon! ;)

    VastaaPoista
  9. Anonyymi10/03/2012

    ehdottomasti kisat parhaat pakarat!! ja jalat ylipäätään

    VastaaPoista
  10. No voi kiitoksia :) Olisihan nuo hiukan kireämmät saaneet olla, mutta yllätyin itsekin, millaiseen kuntoon ne sain. Nytpä onkin keskitytty yläkroppaan, jotta saadaan tasapaino niiden välille ;)

    VastaaPoista