torstai 8. maaliskuuta 2012

Hyvää tankkauspäivän iltaa

Pitäisiköhän välillä päivitellä, kun lukijat jo kyselevät, miksei mitään kuulu...? ;) Täällä ollaan, treenaillaan ja töitä tehdään kunnon eteen. Sama tahti jatkuu treenien suhteen. Treenit kulkevat ihan kohtuullisen hyvin, vaikka jonkun verran ovat kyllä painot tippuneet normaaliin verrattuna. Alkaa se rauta painaa ja kuukausien miinuskaloreilla olo jo pikkuhiljaa tuntua, vaikkei dieetti niin raskas ole ollutkaan. Kyllä se voimia silti verottaa. Mutta täysillä on mentävä eteenpäin, onneksi ei jaksamisen kanssa ole ongelmia.

Alkaa 18 dieettiviikko olla takana ja enää viisi edessä... Pieni loppukiri tässä on kuitenkin otettu ja viikon alusta hiukan kaloreita pudotettu, hiukan tehty muutoksia syömisiin ja muitakin keinoja otettu käyttöön. Ei se vieläkään ole erityisen kamalalta tuntunut. Tosin katsotaan huomisesta eteen päin uudelleen, kun tulee käyttöön yksi muutos ruokailussa. Tänään saa kuitenkin otsikon mukaisesti syödä. Ja kyllä olen syönytkin. :D

 Mmmm. Itsetehtyjä perunapiirakoita.

 Tattari-riisipuuroa ja hedelmiä.

Olen dieetin aikana kunnostautunut leukojen vedossa. Ennen sain hädin tuskin muutaman leuan rimpuiltua, kunnon sarjaa ei omalla painolla oikein parhaalla tahdollakaan saanut aikaiseksi ilman jonkunlaista avustusta. Nyt on oma paino sen verran keventynyt, että saan jo sarjankin tehtyä ja jopa osana supersarjaa. Kunpa saisin sen pidettyä ohjelmassa dieetin jälkeenkin!

a. leuanveto kapea ote  12, 7, 7
b. ylätalja leveä 40kg 12, 10, 10
a. pullover taljassa  25kg 16,  30kg 14, 16
b. 1 käden kulmasoutu  40kg 10, 10, 10
hauiskääntö tangolla  22.5kg 13, 12, 11
a. selänojennus + 10kg  20, 15, 15
b. vatsarutistus 20, 20, 20


Seuraavaksi lähtee ääntä kohti iiisoooo spaghettiannos. Omnom!


Onneksi olen saanut olla myös terveenä koko talven ja dieetin ajan, ei ole tauti tarttunut. Syitä on varmaan useitakin. Osittain uskon, että toimii se jo aiemmin mainitsemani positiivinen ajattelu (valitettavasti ohjelma ei ole enää katsottavissa yle areenassa). Keho tuntuu keijastavan mielentilaa. Jos alistuu ajatukselle, että "Voi ei, tulen kipeäksi" kun vähän siltä tuntuu, keho saattaa antaa periksi ja mukautua tilanteeseen - ja päästää taudin valloilleen. Jos taas ajattelee, että "Ei tosiaan pysty minuun tämä tauti", jatkaa keho taistelua ja nujertaa mokomat virukset. Ohjelmassa oli tästä monta esimerkkiä, mm. lumelääkkeiden toimivuus perustuu juuri siihen, että uskoo sen auttavan - ja päin vastoin. Tehokaskaan lääke ei auta, jos luulee sen olevan kalkkitabletin. Siispä en ole päästänyt mieltäni lannistumaan. Olen päättänyt olla tulematta kipeäksi. Piste.

Toki apuna ovat runsaat vitamiinit ja hivenaineet, valkosipuli ja miltei liiallisuuksiin menevä käsien pesu/desinfiointi töissä. Positiivista asennetta ja ajattelua olen soveltanut myös dieettiin - tiedä sitten miten paljon siitä todella on apua jaksamisessa ja siinä, ettei dieetti ole tuntunut rankalta. Mutta joku syyhän siihenkin on :)

Positiivista energiaa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Anonyymi3/25/2012

    On se hienoa että joku osaa vielä tehdä vähän hankalampiakin ruokia(perunapiirakat).
    Välillä luulee ettei nykynaiset osaa enää mitään, kunnkuulee että jo pelkkä perunienkin keittäminen on ylivoimaista.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kiitos. Hiukan lisähaastetta minulle toi se, että niiden piti olla luontaisesti gluteenittomia. Tahtoi tattaritaikina repeillä helpommin, kun siihen ei tullut niin hyvää sitkoa. Mutta kyllä niistä tosiaan ihan piirakoita tuli. :D

    VastaaPoista