lauantai 23. heinäkuuta 2011

Rääkkiä...

Sillälailla meni ensimmäinen maitohappo-jalkatreeni. Huh! Kylläpäs olikin. Koko ajan sai kuivailla hikeä ja irvistää. Puolivälissä en ollut ollenkaan varma, selviänkö hengissä loppuun asti. Hoipertelin sinne tänne ja mietin lähteekö taju... ei lähtenyt. Ja hengissä olen edelleen. Oli kyllä vaikeuksia päästä laitteista pois - erityisesti jalkojenkoukistuskoneesta, kun kädet on varattu nostamaan painot ja laskemaan puomi - eipäs vaan menanneet siten jalat totella enää, niin hapoilla olivat. Mietin, että pitääkö mun pyytää joku apuun siirtämään mun jalka pois sieltä puomin päältä... :D.

Rääkkiä oli, mutta josko siitä olisi myös hyötyä. Tänä kesänä taitaa olla muuten moni vaate viimeistä kertaa päällä. Lähes kaikki on alkaneet kiristää kainaloista - jotain positiivistä on siis ihan selvästi tapahtunut. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti