perjantai 4. helmikuuta 2011

Hangilla

Matka johti Ylläkselle viikonloppuna ja siellä tuli koettua kaikkea hauskaa. Salillekin ehätin, mutta myös moottorikelkkailemaan ja lautailemaan. Mottorikelkkailu on yllättävän hauskaa. Tämä oli toinen kerta ja se on niiiin ihanaa, vaikka onhan se meluisaa ja katkuakin riittää... Viime talvena kävin lyhykäisen lautailukurssin ja nyt kertailin oppeja. Kyllä se alkaa hiukan sujua, vaikka on kyllä polvet mustelmilla :D Nyt olisi hinku snoukkaamaan, mutta röhä pitää minut kyllä hetken aikaa mäestä poissa ja kyllä saliltakin, mikä ei ole kivaa - jälleen kerran taukoa tiedossa. Nyt on kyllä päästävä nopeammin sinne palailemaan kuin viimeeksi.


Edellisen postauksen yhteydessä minulta kysyttiin, mistä ihmeestä laihdutan mitään tästä kropasta :D Ymmärrän hyvin kyseisen kommentin ja suorastaan odotin, milloin se tulee. Olen kyllä aika tarkkaan valikoinut kuvat tänne, enkä ole kelpuuttanut sellasia, joissa syy näkyy ;). Ylävartalossa mulla ei paljon rasvaa olekaan, suurin osa on alavartalossa, reisissä ja takapuolessa. Niissä ei lihas erotu, ei sitten millään ja läskiä on. Onneksi mustat housut kaventaa niin löytyy sellaisiakin kuvia, joissa jalat näyttää kohtuulliselta. Mitäpä sitä rumia kuvia esittelemään. Voisitte järkyttyä ;)

En ole ylipainoinen, en laihduta sen takia. Haaveilen mahdollisesti joskus osallistuvani kisoihin ja haluan vähän nähdä, saanko noita jalkoja erottuviksi ja lähteekö läski (selluliitti) pois...(lähteehän??) - muutoinhan ei ole kisoihin asiaa. Olisihan tuo kiva tietää, ettei turhia toiveita vuosikausia elättele. Yritän samalla vähän opiskella, miten elimistöni reagoi dieettiin ja eri ruoka-aineisiin, mikä hiilarimäärä on sopiva jne. Kisadieetti ei voi olla elämän ensimmäinen dieetti - ainakaan en uskoisi sen olevan välttämättä kovin menestyksekäs, jos ei vielä ole mitään käsitystä diettaamisesta ja oman kropan reagoimisesta. Samalla tulee hiukan testattua omaa päättäväisyyttä, mielen lujuutta ja pitkäjänteisyyttä. Onko minusta kuukausia jatkuvaan tarkkaan dieettiin, pystynkö siihen? Pystynkö vastustamaan työpaikan runebergintorttutarjoiluja, karkkituliaisia, kävelemään kaupassa herkkuhyllyn ohi ja ylipäätään rajoittamaan päivän syömisiä nälkää uhmaten, laskemaan kaloreita, tekemään ruokavalioita ja noudattamaan niitä. En välttämättä tällä dieetillä mene aivan niin pitkälle kuin kisaajat dieetin loppuvaiheessa, kisakuntoa en tavoittele.

Hahmotan paremmin, mitä vauhtia paino putoaa. Olen yllättynyt siitä, miten tasaisen varmasti dieetti eteni - matkalla en kyllä pystynyt kaloreita tarkkaan laskeskelemaan, joten siinä tuli hiukan tankkauspäiviä ja kilo lisää nestettä (yllättävän vähän kuitenkin), mutta nyt paino on jo laskussa taas. Jännä oli huomata, kun hiilareita tuli enemmän, miten janotti varastojen alkaessa täyttyä ja nesteen keräytyessä takaisin.

Paljon olen oppinut dietatessa myös itsestäni ja ravinnosta. Mielenkiintoista opiskelua. Dieettihän on hyvin terveellinen, kaikki epätervellinen on oikeastaan karsittu pois, hyvien rasvojen ja kuidun saannista huolehditaan. Ruoka on minulla aika yksinkertaista, ihan kaloreiden laskemistakin helpottamaan. Silti ruuat voivat olla vaihtelevia ja maukkaita. Leivät, riisi ja peruna ovat lähes korvautuneet kasviksilla ja lisäkuitua saan siemenistä ja pähkinöistä.

Naudan paistia, tomaattimurskaa, juureksia, vihanneksia ja fetaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti