perjantai 25. kesäkuuta 2010

Pitkä lenkki

Jos joku olisi 12 vuotta sitten minulle sanonut, että joskus vielä juokset puolimaratonin, olisin varmasti nauranut "Niin varmaan". Tuolloin en vielä pitänyt juoksemisesta. Se tuntui vastenmieliseltä ja raskaalta. Suurin syy oli varmaan se - kuten monella muullakin - että menin liian lujaa. En kehdannut juosta riittävän hiljaa.

Jokin siinä kuitenkin kiinnosti. Halusin juosta. Ehkä eniten auttoi se, että aloin pitää kirjaa harjoittelusta. Kirjasin ylös matkan ja ajan. Se teki harjoittelun jotenkin konkreettisemmaksi. Asetin realistisia tavoitteita (kuten juosta 5km) ja hiljalleen huomasin että pääsin lähemmäs ja lähemmäs ja saavutin ne. Alkuun tuli paljonkin niitä päivä, kun tuntui, että jaloissa on lyijypunnukset ja ei vaan jaksa. Pikkuhiljaa opin myös tunnistamaan tekijöitä, jotka vaikuttavat harjoittelun onnistumiseen ja siihen, milloin lenkille kannattaa lähteä, jotta se sujuu. Minulle ajankohdaksi sopii parhailen aamu/aamupäivä. Silloin on hyvin levännyt, eikä ole ehtinyt syödä liikaa. Tietysti edellisen paivän mahdollinen liikunta ja rasitus vaikuttaa. Venyttely on tärkeää. Valmiiksi jäykillä lihaksilla juoksu ei varmasti suju. Haluan myös juosta yksin. Kaverin kanssa aina yrittää juosta nopeammin ja se kostautuu.

Tavoitteita ei kannata asettaa alussa liian ylös. Se lannistaa. Kannattaa asettaa tavoitteet siten, että niitä saavuttaa usein, se tuntuu palkitsevalta ja kannustaa eteen päin. Eikä siinä 12 vuotta mene kunnes voi juosta vaikkapa puolimaratonin. Minulla oli välillä vuosia, jolloin en juuri juossut. Nyt en voi lopettaa :) Samoin on käynyt saliharjoittelun kanssa ja ylipäätään liikunnan, haluan kaiken aikaa lisää - mieli tekee nyt jo uudestaan lenkille. Harmittaa vain, että vasta nyt olen siihen näin hurahtanut enkä saanut tätä tsemppiä aiemmin päälle. Mutta koskaan ei ole myöhäistä. Hyvä, että edes tuolloin sain itseäni niskasta kiinni ja aloin tehdä asialle jotakin. Nyt haluan nähdä, mihin asti pääsen, ihan omaksi ilokseni vain.

Tämä pitkä vuodatus siksi, että jos siellä joku hakee motivaatiota omille harjoituksilleen. Sanonta, että "askel kevenee vain juoksemalla" pitää sittenkin paikkansa. Alkuun sitä epäilin, kun se aina tuntui niin raskaalta, mutta nyt on juoksuaskel keveä. Pitkän lenkin jälkeen lyhyet alkavat sujua. Keväisin tuntui, että se ensimmäinen kymppi oli vain väkisin rutistettava, jotta lyhyemmät olivat sitten helpompia. Tänä vuonna olen enemmän vaihdellut vauhtia ja matkan pituuksia. Olin tehnyt senkin virheen, että olin jämähtänyt samanmittaiseen lenkkiin ja samaan vauhtiin. Eihän siinä edistystä tapahdu. Pitkät lenkin juostaan ihan hitaasti ja lyhyillä voi koettaa vauhti- tai maksimikestävyysharjoituksia. Lyhyet lenkit tuntuvat nykyään välipaloilta. Kaikki on siis mahdollista. Tarvitaan vain realistiset tavoitteet ja säännöllinen harjoittelu mukavalla vauhdilla sekä vaihtelua. Ja itselläni myös tuo harjoitusten ylöskirjaus. Niinpä tämä blogi toimii itsellenkin kannustimena, toivottavasti teillekin. :)

Niinpä kävin pari tuntia nautiskelemassa aamulenkillä. Eihän minua sieltä saanut poissa pidettyä. Nyt juhannuksen viettoon ja sen jälkeen harjoitukset jatkuvat.

Päivän treeni:  juoksu (pitkä TV),  17,7km  2h   Hr 152/kcal 920/fat 35%

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti