keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Tavoitteellista treeniä

En ole koskaan kilpaillut, eikä minulla ole tavoitteena kilpailla missään urheilulajissa (vaikka eihän sitä koskaan tiedä...). Silti haluan kehittyä ja tehdä saavutuksia. Haluan haastaa itseni parempiin tuloksiin ja edistyä jatkuvasti. Koen sen mielekkääksi ja antoisaksi. Olen ehkä luonteeltani sellainen, etten päästä itseäni vähällä. Se näkyy monessa muussakin asiassa elämässä, mutta myös salilla, kun naama punaisena ja hampaat irvessä väännän viimeisiä toistoja. Tai siinä, että liiankin usein kevyeksi palauttelulenkiksi tarkoitettu juoksu muuttuu kellon kanssa kilpailuksi - josko saisi paremman ajan kuin viime kerralla.

Treenaamisesta on tullut tärkeä osa elämääni, voisi jopa käyttää myös sanaa riippuvuus. Sali, lenkkeily, spinning, aerobicit, rullaluistelu... Onnekseni olen löytänyt muita samalla intensiteetillä harjoittelevia, jotka eivät pidä treeni-intoilua kummallisena, joskin heitä tuntuu olevan harvassa. Tuntuu jollain tapaa oudolta tässä iässä hurahtaa urheiluun, kun se aiemmin ei ollut erityisen tärkeää.

Jonkin verran olen liikkunut aina, lajit ovat vaihdelleet. Toisinaan olen harjoitellut ahkerasti, sitten on taas seurannut hiljaisempi jakso. Reilu vuosi sitten aloin ottaa saliharjoittelun tosissani ja se on tuottanut tulosta yllättävän nopeasti. Kuten alkuvaiheessa yleensäkin, olen vuoden aikana voinut tuplata käyttämäni painot. Pyrin käymään salilla kolme kertaa viikossa. Aerobista treeniä saan mm. spinningistä, juoksusta ja aerobiceistä. Aiemman 2-3 treenipäivän sijasta nykyisin urheilen noin 5 päivänä viikossa. Monesti lepopäiviä tulee pakosti töiden häiritessä treenaamista, mutta usein joudun pakottamaan itseni pitämään lepopäivän. "Onhan se tärkeä osa urheilua", yritän ajatella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti